Kaikki alkoi Kuortaneenjärven Kirkkorannassa vuosikymmeniä sitten.
Hiekkarannan läheisyydessä tuolloin asuneen Susanna Koivusalon lapsuuden päivät kuluivat veden äärellä kauniita luonnonmateriaaleja, muotoja ja värejä etsien.
Aarteista suurimpia olivat eriskummalliset ruskeansävyiset kivet, joissa useimmiten oli keskellä reikä. Niitä löytyi sieltä täältä matalikoista ja aaltojen huuhtomina rannoilta.
Näitä reikäkiviksikin kutsuttuja löydöksiä alkoi kertyä Koivusalon kokoelmiin.
Toisinaan hän etsi kauniita kiviä myös Kuortaneen Kaatialan kaivokselta, laittoi Kirkkotien viereen myyntipöydän ja kauppasi kauneimpia löytöjään ohikulkijoille.
Nyt Koivusalo on 52-vuotias seinäjokelainen kolmen pojan äiti.
Kymmenien vuosien ja monien elämänvaiheiden jälkeen kuortanelaiset reikäkivet ovat löytäneet uudelleen tiensä luovuutta rakastavan naisen käsiin.
Omaksi iloksi ja toiveiden mukaan
Reikäkivet muodostuvat järvimalmista eli limoniitista. Niitä syntyy rautapitoisissa vesissä, joissa rauta saostuu esimerkiksi kaislojen ympärille kivimäisiksi kerrostumiksi. Kaislan lahotessa muodostuma irtoaa ja sen keskelle jää reikä.
Koivusalolle reikäkivet ovat paitsi kiehtovia luonnonmuodostelmia, myös inspiraation lähteitä.
– Olen aina ollut kiinnostunut luonnonmateriaaleista ja estetiikasta sen kaikissa muodoissa. Innostukseni kiviin heräsi uudelleen viime kesänä, kun kävin Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla ja näin siellä käsin tehtyjä keraamisia koruja. Yhdistelin itsekseni reikäkiviä luonnonkivien kanssa ja laitoin valmiita koruja näytille someen.
Kivikoruista kiinnostuttiin siinä määrin, että Koivusalo perusti niille Facebook-sivun. Nyt hän on valmistanut jo reilusti yli sata korua, joista lähes jokaisessa mukana on kuortanelainen reikäkivi.
– Tilaajina on paljon oman ikäluokkani henkilöitä, tuttaviani ja kuortanelaisia. Jonkin verran tilauksia on tullut myös niin sanotusti puskista, korutaiteilija nauraa.
Reikäkivikoruista suurin osa valmistuu tekijänsä omaksi iloksi, mutta niitä toteutetaan myös tilaajien toiveiden pohjalta.
Asiakas saattaa esimerkiksi haluta korun, joka sopii puettavaksi tietyn mekon kanssa tai joka on tarkoitettu uniikiksi lahjaksi läheiselle.
– Viime syksynä tein miehelle sopivan korun. Sitä valmistaessani ajattelin omia poikiani ja sitä, kuinka rakkaita he minulle ovat. Syntyi koru nimeltä Moon and Back, jonka sitten eräs nainen sattui ostamaan pojalleen. Omat lämpimät ajatukseni siirtyivät korun muodossa uudelle omistajalle, Koivusalo iloitsee.
Vaikeimmat vuodet takanapäin
Koivusalo painottaa korutaiteen olevan hänelle pääasiassa harrastus. Voittoa tuottava liiketoiminta ei ole tähtäimessä.
– Korujen tekeminen on tärkeää vastapainoa hektiselle työlle poliklinikalla, missä kohtaan paljon ihmisiä päivittäin. Tietysti on ihanaa, jos käsityöni tuottavat iloa myös muille.
– Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että resurssini riittävät tällä hetkellä intohimoni toteuttamiseen.
Tällä Koivusalo tarkoittaa nykyistä elämäntilannettaan, joka sallii koruharrastukseen keskittymisen. Toisin oli vielä joitakin vuosia sitten, kun vapaa-aika, terveys ja jaksaminen olivat kortilla.
– Pienten poikien yksinhuoltajana kaikki energia kului kotiasioihin. Keskimmäisellä pojallani todettiin vaikea migreeni, minkä vuoksi koulunkäynti toteutettiin, ja toteutetaan yhä, kotona. Samoihin aikoihin jo murrosiässä alkanut oma migreenini kroonistui.
– Pari vuotta sitten sain uuden biologisen pistoslääkkeen, joka puolitti migreenit. Nyt sairauspäiviä on enää alle kymmenen kuukaudesta, kun pahimmillaan niitä oli yli 20. Poikani kohdalla tehokasta apua vielä etsitään.
Nyt Koivusalon pojista vanhin on parikymppinen ja nuorinkin jo 12, joten äidille on alkanut löytyä aiempaa enemmän omaa aikaa.
– Koen itseni erityisherkäksi. Korut ovat minulle stressin ja tunteiden purkua. Niitä tehdessäni kaikki muu unohtuu, kun saan vain luoda ja ihastella kauneutta.
Kuortane kutsuu edelleen
Kivien käsitteleminen ja työstäminen on Koivusalolle ensisijaisesti luova ajatusprosessi. Joskus yhteen koruun saattaa kulua puolitoista tuntia, joskus koko päivä.
– Aloitan kivien katselusta. Bongaan niiden joukosta yksittäisen kiven tai värin, jonka ympärille kokonaisuus lähtee rakentumaan. Korua tehdessäni puran omia ajatuksiani ja fiiliksiäni. Olen joka kerta aivan innoissani, kun saan tehdä luovaa työtä.
Jokainen valmis työ saa oman, tarkoin mietityn nimen, kuten Afrodite, Athene tai Forest Rose.
– Korujen nimeäminen on minulle tärkeää. Sen taustalla voi olla jokin oma tunnetila, kuulemani tarina tai vaikka minuun vaikuttanut musiikki.
Reikäkiviä työstäessä taiteilijan mieleen palaavat usein Kuortaneen rakkaat rannat.
– Varsinkin Kirkkoranta ympäristöineen on yksi lempipaikoistani maailmassa. Isäni Kari ja maalauksia koko ikänsä taiteillut äitini Sinikka asuvat siellä ja siksi käyn yhä Kuortaneella silloin tällöin. Olen keräillyt rannalta reikäkiviä nuorimman poikani ja kummityttöni kanssa, joten perinne tavallaan jatkuu.
– Minulla on lämmin suhde Kuortaneeseen, tai tarkemmin sanoen se on syvä luontosuhde. Seinäjoella huomaan usein kaipaavani Kuortaneenjärven maisemaa ja vapaana virtaavaa luonnonvettä, Koivusalo tunnustaa.
Kuortaneenjärven järvimalmi
Kuortaneen kunnan ympäristöpäällikkö Jukka Kotola kertoo Kuortaneenjärvestä löytyvän järvimalmia eli limoniittia monestakin kohdasta.
Parhaiten sitä reikäkivien muodossa löytyy Aholankankaan–Kirkkorannan–Pappilanrannan alueelta, missä läheinen harju purkaa järveen rautapitoista pohjavettä useassa paikassa.
Rautamalmia on Kotolan mukaan nostettu Kuortaneenjärvestä menneinä vuosisatoina raudan valmistusta varten. Malmin hyötysuhde vain on ollut huono; kova työ on antanut pienen määrän rautaa, joka laadultaan on ollut heikkoa verrattuna "aidosta malmista" valmistettuun.
Järvimalmia esiintyy Suomessa melko yleisesti. Savipohjaisissa vesistöissä sitä on vähemmän ja hiekka/moreenipohjaisissa enemmän.
Reikäkivien esiintymistä ei Kotolan mukaan ole tutkittu, mutta hän uskoo niitä olevan hiekkarannoilla, joissa pohjavesi pääsee pintaan ja kasvimateriaalia löytyy saostumisalustaksi.
