Puoli vuotta palkatonta vapaata hurahti Espanjan auringon alla kuin siivillä. Nautin suunnattomasti tuosta ajasta ja sain valtavasti inspiraatiota elämääni. Elämänmuutos oli tietenkin iso, sillä hyppäsin palkkatyöstä yrittäjäksi ja suoraan ulkomaille. En tuntenut sieltä ennestään kovin montaa ihmistä, joten liikkeelle piti lähteä aivan alusta.
Espanjalaisen toiminimen eli autonomon perustaminen oli aivan oma lukunsa. Siinä Suomen byrokratia kalpeni espanjalaisen rinnalla, kun jouduin juoksemaan poliisiaseman kautta kaupungintalolle, verotoimistoon, kirjanpitäjälle ja ties kuinka monelle luukulle, ennen kuin paperisota oli vihdoin ohi. Mitään ei oikein voinut hoitaa netissä, vaan aina oli mentävä paikan päälle. Välillä tuntui, että espanjalaiset virkamiehet juoksuttivat minua oikein tahallaan edestakaisin.
Suomesta tietenkin lähetettiin lippuja ja lappuja, etten enää kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Kun viimein pääsin aloittamaan oikeat työt toisessa ammatissani eli tekemään shiatsua, vyöhyketerapiaa ja muita luontaishoitoja, ensin piti tietenkin hankkia asiakkaita. Toimittajan töistä ja aiemmin tekemistäni promootiotöistä oli hyötyä, kun kirjoitin materiaaleja, tein esitteitä, suunnittelin käyntikortteja ja päivitin kotisivuja.
Parhaiten asiakkaiden hankinnassa toimi ehdottomasti puskaradio. Suomeen palatessa Espanjaan jäikin siellä hankittu asiakaskunta, joka kyseli, että kai tulen vielä takaisin.
Yrittäjänä huomasin tekeväni paljon töitä myös varsinaisen työnkuvani ulkopuolelta. Hoitojen tekemisen ohella sain toimia myös maalarina, turisti-infona, siivoojana, psykologina ja jopa tapahtumajärjestäjänä.
Kauaa ei tarvinnut olla pois, kun Viiskunnassakin menivät työkäytännöt uusiksi lehtiuudistuksen myötä. Monenlaista sopeutumista on siis jälleen kerran elämässä luvassa.
Sonja Riihikangas, toimittaja