Kun pari vuotta sitten muutin Alavudelle, löysin evankelisluterilaisesta seurakunnasta lämpimän yhteisön, jossa minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olen, vaikka kerroin avoimesti olevani raitistunut päihdeaddikti. Ihan kuten Roomalaiskirjeessä 15:7: sanotaan: "Hyväksykää siis toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt teidät Jumalan kunniaksi."
Päihdemaailmaan eksyin teini-iässä onnettomuuden seurauksena. Riippuvuus alkoi salakavalasti ja paheni asteittain. Kun oma pohjani tuli vastaan pääsin kodinomaiseen kristilliseen päihdekuntoutuskoti Seukkalaan, Laukaan Väentupa ry:lle, jossa jouluna työntekijäni kanssa rukoillessa kaiken päihteisiin liittyvän loppuvan, minut valtasi ihana rauha ja yltäkylläinen lämpö, ja tunsin fyysisesti nyppäisyn. Sillä hetkellä katosivat kaikki himot ja halut kaikkia päihteitä kohtaan.
Nyt olen ollut täysin raittiina yli kuusi vuotta. Mennyt elämä kääntyy voitoksi seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa. Nuoriso- ja päihdetyö ovat lähellä sydäntäni. Käyn rippileireillä puhumassa nuorille päihde-elämän todellisuudesta, jossa ei ole olemassa oikeita ystäviä, vaan hyväksikäyttäjiä ja väkivaltaa, eikä siinä ei ole mitään glamouria, hienoa, eikä ihailtavaa.
On ollut mahtavaa huomata, että nuoret oikeasti keskittyvät kuuntelemaan ja innostuvat kyselemään. Jos yksikin nuori alkaa miettiä, ettei tuo kannatakaan ja parhaassa tapauksessa säästyy kokonaan päihde-elämän helvetiltä, niin se on ollut onnistunut käynti.
Seurakunnasta on tullut suuri osa sosiaalista elämääni, sinne on aina turvallista mennä ja hyvä olla. Löysin laulamisen ilon kahdessa kuorossa, Gospellisteissa ja Virsiveljissä. Lisäksi tykkään avustaa jumalanpalveluksissa muun muassa lukemalla päivän lukukappaleen ja keräämällä kolehdin.
Ehkä pääsen vielä joskus ehtoollisavustajaksi ja arkunkantoon, siihenkin kun tarvitaan lisää vapareita. Lähdin mukaan myös ystävätoimintaan, josta löytyy monenlaisia lähimmäisten auttamismahdollisuuksia.
Kävin juuri aikuisrippikoulun ja sain kasteen muutama päivä sitten. Oli todella ihana huomata kuinka seurakunnan ystävät ja perhe tukevat minua täysin, kotonakin tupa täyttyi juhlijoista.
Kun ihminen ei enää pysty auttamaan tai omin avuin nousemaan meillä on kaikkivoiva Jumala. Muistetaan kaikki rukoilla lähimmäistemme puolesta, koska ilman rukouksia en olisi kertomassa tarinaani.
”Hän pelastaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa.” (Psalmi 147:3)