”Itseään ei kannata laittaa rantakuntoon, jos rannoilla tarkoitetaan Suomen järvien rantoja: rantavesi on rehevöitynyt, rannalla on roskia sekä lasinsiruja ja pukukoppi on poltettu viime juhannuksena.” Tähän tapaan sanaili maisteri Simo Frangén viime viikolla Turun Sanomissa ilmestyneessä kolumnissaan.
Ihan näin kehnosti eivät ole asiat täällä Alavudella Harrin rannassa, mutta kärjistetty kuvaus on osuva monin paikoin Suomen maata. Itse asiassa hyvin harvalla paikkakunnalla on näin tasokasta palvelua uimareille tarjota: on lämpimät suihkut ja saunakin kerran viikossa. On kaksi isoa toimivaa laituria, uusittu hyppytorni, puhdas ranta, nurmikkoa ja istutuksia.
Tuskinpa yleisillä uimarannoilla ilkivaltaan syyllistyneet ovat tulleet ajatelleeksi sitä, miten paljon harmia heidän toilailuistaan koituu. Siis aivan turhaa työtä ja rahanmenoa. Se kaikki on pois jostain muusta ja voi pahimmillaan johtaa siihen, että yleisten uimarantojen viihtyvyyteen ei enää ole halua tai mahdollisuuttakaan panostaa.
Ovet voi tietysti aina lukita ja palkata rannalle uimavahdin tai -valvojan, mutta esimerkiksi venettä ja pelastusrengasta ei sovi lukita, sillä hätätilanteessa niiden on oltava helposti saatavilla.
Valvontakameroita voidaan niitäkin toki asentaa lisää, mutta lisääkö se viihtyisyyttä? Olisiko kuitenkin syytä panostaa lasten ja nuorten asennekasvatukseen?
Roskat laitetaan roskiksiin, joiden annetaan olla paikallaan. Veden kanssa ei lotrata turhaan. Paikkoja ei rikota. Annetaan tilaa toisillekin.
Ja ennen kaikkea: ollaan kiitollisia siitä, että meillä on asiat näin hyvin!
Karoliina Syrjä