Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Yh­den­ver­tai­suus ei toteudu hy­vin­voin­ti­alueen pal­ve­lu­verk­ko­esi­tyk­ses­sä

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen palveluverkossa on keventämisen varaa, mutta arviointiryhmän esitys on järkyttävä.

Laki hyvinvointialueesta määrittää hyvinvointialueiden järjestämisvastuun seuraavasti: Alueiden tehtävänä on huolehtia palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta. Toiminnalle on määritelty valtakunnalliset tavoitteet, jotka muodostavat perustan valtion ohjaukselle.

Yksi tavoitteista kuuluu näin: Hyvinvointialueen on varmistettava sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kyky järjestää palvelut yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja kustannusvaikuttavasti sekä toimintaympäristön riskejä ja uhkia vastaavasti (Valtioneuvoston julkaisuja 2025: 57).

Valtioneuvoston julkaisussa todetaan, että palveluihin pääsyn viivästyminen voi pahentaa asiakkaan tilannetta, monimutkaistaa ongelmien hoitoa ja näin lisätä kustannuksia. Julkaisun mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaamiseksi tavoitteena on siirtää palveluiden painopistettä kohti peruspalveluiden vahvistamista.

"Palvelujen digitalisointi ei ole vastaus kaikkeen, eikä kohtele kaikkia yhdenvertaisesti."

Vahvistaako palveluverkon raju keskittäminen peruspalveluita? Ja erityisesti, mikä on muutoksen kustannusvaikuttavuus kokonaisuus huomioiden.

Onko joku uskaltanut pohtia, miltä reuna-alueiden paikkakunnilla näyttää muutaman vuoden päästä? Ketkä ovat jääneet jäljelle? Mitkä ovat kauas kantavat seuraukset?

Kuinka moni lapsiperhe uskaltaa asettua paikkakunnalle, josta puuttuvat terveydenhuollon palvelut? Mikä on vaikutus kuntien elinvoimaan? Entä yritykset ja työntekijät.

Miten paljon aikaa työikäisiltä jatkossa kuluukaan siihen, että kuljetetaan lapsia ja vanhuksia hammashoitolaan tai lääkärikäynnille?

Kuinka moni jättää hakeutumatta tarvitsemaansa palveluun?

Palvelujen digitalisointi ei ole vastaus kaikkeen, eikä kohtele kaikkia yhdenvertaisesti.

Näin suurta muutosta tehdessä tulisi huomioida myös kansainvälisen turvallisuusympäristön muutos ja varautuminen. Maalaisjärjellä ajateltuna tähänkin vastataan parhaiten säilyttämällä lähipalvelut.

Säästöjä on löydettävä ja palvelujärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. Turvataan lähipalvelut. Löytyisikö sama säästö keskittämällä kallista erikoissairaanhoitoa? On eri asia matkustaa harvoin tarvittavan hoidon perässä joskus kauemmaksi kuin arkipäivän asioissa jatkuvasti.

Sote-lähipalvelut ovat edellytys sille, että arki sujuu ja perheet voivat jatkossakin asua myös pienemmillä paikkakunnilla.

Maija UuraHTM, kaupunginvaltuutettu (kesk.), sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja, Ähtäri