Parasta viljelyharrastuksessa on kasvun seuraaminen, sen näkeminen, että jotain tapahtuu, kiteytti haastateltava mielestäni osuvasti maanantain juttukeikalla.
Hyvin toimivassa hyötypuutarhassa kaikki kiertää ja syksyllä kompostiin kärrätyt kasvijätteet jatkavat elämäänsä seuraavana kesänä uusien kasvien juurella mullan muodossa.
Koko kesän kestäneen uurastuksen jälkeen on varmasti superpalkitsevaa kerätä omasta maasta maukkaat potut ja vihannekset.
Ja mikä onkaan mukavampaa kuin talven pimeinä hetkinä hipsiä maakellariin hakemaan pari purkkia itse tehtyä pikkelsiä.
Näiden ahkerien naisten tapaaminen herätti taas itsessäkin kyteneen innostuksen kokeilla edes jotain viljelyä omalla plantaasilla ensi kesänä. Lisäksi sain mukaani monta hyvää vinkkiä siitä, miten onnistua viljelijän kivisellä polulla.
Hyötykasvien viljely on vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan ja erityisen houkuttelevaksi sen tekee nyt ruoan hinnan nousu, joka koskettaa meitä kaikkia.
Oman maan sadon lisäksi saamapuolella on paljon muutakin. Harrastuksen ansiosta tulee oltua ulkona ja harjoitettua lihaksiaan ihan huomaamatta, samalla myös pää tuulettuu tunkkaisista työasioista ja stressi lievenee.
Toisinaan viljelijä kohtaa tiellään esteitä ja ongelmia, mutta niiden onnistunut ratkaiseminen ruokkii vain lisää innostusta. Apua ja vinkkejä asiaan vihkiytyneille löytyy roppakaupalla internetin ihmeellisestä maailmasta.
Toisaalta kannattaa tiedostaa sekin, että kun tälle harrastukselle antaa pikkusormen, se vie usein koko käden.