Sotaveteraani Taito Metsäluomaa ei heti uskoisi 97-vuotiaaksi.
Ryhdikäs Metsäluoma istuu Ostolanhovin asuntonsa pöydän ääressä ja kertoo itsenäisyyspäivän suunnitelmistaan: veljeskodilla on ohjelmaa, kauluspaita on jo pesty ja silitetty valmiiksi.
Metsäluoma on asunut Ostolanhovissa muutaman vuoden, mutta autoilee yhä säännöllisesti kokkailemaan entiseen kotiinsa Inhan tehtaille.
– Ajolupa on vielä. Minulle tuodaan valmis ruoka päivittäin, mutta tykkään kokkailla itsekin. Kotitalossa on parempi paistinuuni kuin täällä, hän selvittää.
Jatkosodan ratkaisutaisteluihin 18-vuotiaana
Ähtäriläisistä isänmaan puolustajista jäljellä on enää Metsäluoma.
Hän joutui 18 vuotta täytettyään puolen vuoden koulutuksen jälkeen etulinjaan jatkosodan ratkaisutaisteluihin.
Vaikka sodan kulkua oli seurattu kotirintamalla tiedotusvälineistä, ei sotaan lähteminen herättänyt Metsäluomassa sen suurempia tunteita.
– Ei sitä nuorena ajatellut, meni vaan muiden mukana. Eikä sitä voinut etukäteen edes kuvitella, mitä sota todellisuudessa oli, hän miettii.
Kannaksella Metsäluoman tehtävänä oli olla tähystäjänä kranaatinheittimessä.
Kun Neuvostoliiton kanssa saatiin rauha, hän siirtyi muun joukon mukana Lappiin saksalaisia karkottamaan.
Lapin sodasta Metsäluoman mieleen on jäänyt erityisesti laivamatka, kun sotilaat seilasivat Oulusta Tornioon.
– Lomia ei juuri annettu. Senkin kerran, kun kotiin pääsi, kävi käsky tulla heti takaisin, kun vanhempia miehiä päästettiin pois. Nuorimmasta päästä meitä komennettiin takaisin Tornioon, Metsäluoma muistelee.
Fyysisiltä vammoilta Metsäluoma välttyi, mutta henkisiä haavoja sota jätti. Myöhemmin hän on vieraillut taistelupaikoilla muiden aseveljien kanssa.
– Velvollisuus tuli täytettyä, mutta ihmisen hommaa se sotiminen ei ole, Metsäluoma toteaa.
Talokin rakennettiin kierrätysnauloilla
Sodan jälkeen kotikylältä löytyi rinnalle vaimo Martta. Lapsuudenkodin lähelle Metsäluomille rakentui oma talo, jota pula-aikana rakennettiin niistä tarvikkeista, joita saatavilla oli.
– Pystyssä talo on pysynyt, vaikka naulatkin olivat purkutavaroista irrotettuja ja uudelleen suoristettuja, Metsäluoma naurahtaa.
Perhe kasvoi kahdella tyttärellä ja arkea eleltiin yhdessä aina Martta-vaimon kuolemaan saakka. Viimeiset yhteiset vuodet Metsäluoma toimi vaimonsa omaishoitajana.
Haastattelua edeltävänä päivänä hän on käynyt tyttärensä Arjan kanssa Keskisen kyläkaupassa ihailemassa jäämaailmaa. Samana päivänä poikettiin myös kotitalolla Inhan tehtailla.
Arja Metsäluoma kertoo olleensa kiertelyn jälkeen aivan väsyksissä, mutta 97-vuotias isä ei ollut moksiskaan.
Säännöllinen liikunta pitkän iän salaisuus
Pitkän iän salaisuutta Metsäluoma ei osaa sanoa, mutta arvelee säännöllisillä elämäntavoilla ja liikunnalla olevan osuutta asiaan.
– Olen aina ollut liikkeessä. Työmatkat Fiskarsin tehtaallekin kuljin aina pyörällä. Vieläkin käyn kerran viikossa jumpassa ja teen päivittäin jumppaliikkeitä, hän kertoo.
Metsäluoma seuraa tarkasti maailman menoa ja osallistuu aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin.
Ukrainan tilanne on tuonut mieleen omia kokemuksia rintamalla vietetyistä talvista, kun pakkanen palellutti varpaita.
– Ukrainan tuleva talvi, sähköjen puute ja kylmyys hirvittävät, hän murehtii.
