Äitienpäivän alla toukokuussa vietetään lapsettomien lauantaita. Päivän ajatuksena on kertoa, etteivät kaikki vanhemmaksi haluavat saa sitä mahdollisuutta.
Lapsettomuudesta ja sen synnyttämistä tunteista puhuminen on lisääntynyt pikkuhiljaa. Keskustelussa painottuu kuitenkin naisten ääni: äidit, jotka eivät koskaan pääse äidiksi. Mutta missä ovat miehet?
Tulevana sunnuntaina vietetään isäinpäivää. Se ei varmasti ole helppo niille miehille, jotka toivovat tai ovat toivoneet pääsevänsä isäksi. Vaikka siitä kaipuusta ei puhutakaan, se on olemassa ja kaihertaa tälläkin hetkellä monen miehen mieltä.
Lapsettomat miehet eivät ole ainoita, joille isäinpäivä voi olla surullinen juhla. Valitettavan monessa avioerossa syntyy tilanne, etteivät vanhemmat pysty sopimaan lasten tapaamisesta tai lähivanhempi yrittää tietoisesti vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan. Tällöin vanhemman ja lapsen luonnollinen vuorovaikutus häiriintyy.
Harmillisen usein näissäkin tapauksissa isä on se, joka joutuu olemaan erossa lapsistaan. Tällaiselle miehelle isäinpäivä ei ole ilon juhla vaan ikävä muistutus siitä, ettei omassa elämässä ole kaikki kohdallaan. Tilanne ei ole helppo myöskään niille lapsille, jotka kaipaavat isäänsä.
Parhaillaan on meneillään miesten viikko. Kahdettatoista kertaa järjestettävä teemaviikko pitää sisällään monia muitakin miehiin liittyviä aiheita, mutta tahaton lapsettomuus on yksi niistä. Toivottavasti arka ja henkilökohtainen aihe nousisi enemmän esille ja miehet rohkaistuisivat purkamaan tuntojaan kaipauksesta päästä isäksi. Muutamia tällaisia avauksia jo onkin, muun muassa Vauvaa vaille isä -blogi, mutta asia saisi olla enemmänkin esillä.