Totta on, että olin käräjillä viime viikon Viiskunnan uutisoimista kyseisistä jutuista, mutta olisi kai ollut fiksua ja tasapuolista kertoa jutun taustoista myös asian toinen puoli.
Käräjäoikeudessa on vireillä tekemäni syytevaatimus kyseisen jutun nostanutta henkilöä vastaan väärästä ja todistamattomasta ilmiannosta, jonka haastehakemuksen lukemalla olisi ollut mahdollista todeta, mistä oikein on lopulta kysymys.
Asiassa on kysymys siitä, että suullisiin sopimuksiin nojautuen avustin linnassa istuvaa asiakasta, joka nyt sitten jälkeenpäin lähti syyttämään minua ties mistä, jopa rahojensa kavaltamisesta.
Luulisi jokaisen ymmärtävän sen, että en noin pienten asioiden takia lähde tahallisesti syyllistymään kyseisiin tekoihin ja vaarantamaan omaa ammattiani ja uskottavuuttani, eivätkä tuollaiset teot muutenkaan kuulu siihen moraalikäsitykseen ja vakaumukseen, joka elämääni ohjaa.
Jos tuomioistuin sitten uskoo enemmän linnassa taposta, petoksesta ynnä muusta istunutta vastapuolta kuin minua, en sille mitään voi, ja taas saan Viiskunnalta ”ilmaista mainosta Paukkuselle sakkoa” tai jotain vastaavaa.
Uskokoon jokainen, mitä tahtoo, mutta en ole syyllinen tuossa jutussa mihinkään muuhun kuin siihen, että rekisteröin asiakkaan auton minun nimiini vähäksi aikaa hänen pyynnöstään. Ja jos siitä annetaan sakkoa ”rekisterimerkintärikoksesta”, niin sen otan vastaan. Kaikki muu on täysin keksittyä ja perätöntä, johon en ole syyllinen.
Yrjö Paukkunen
lakitoimistoyrittäjä
kaupunginvaltuutettu
Alavuden Perussuomalaisten puheenjohtaja