Sain ystävältäni lainaksi hänen aarteensa, Jokanaisen niksikirjan 50-luvulta. Monta ahaa-elämystä ja toisaalta monta naurunpyrskähdystä olen sitä tutkiessani saanut kokea. Kuinka paljon maailmamme onkaan muuttunut 50 - 60 vuodessa? Vai onko sittenkään? Näinä aikoina, kun povataan, että edessämme on nykyistä niukempia aikoja, voisi olla hyvä hakea oppia menneistä.
Lähtökohtana 50-luvun niksikirjassa on se, että mitään ei heitetä hukkaan, vaan kaikki korjataan, jatketaan tai uudistetaan. Ihan uusi ajatus nykyihmiselle?
Jopa pohjaanpalaneen vellin voi sen mukaan nauttia hyvällä ruokahalulla, kunhan siihen lisää hiukan soodaa, mikä häivyttää pohjaanpalaneen maun ja hajun. Keskeltä kuluneen lakanan voi uudistaa halkaisemalla se keskeltä, ompelemalla hulpiloreunat yhteen ja päärmäämällä ulkoreunat.
Poimin tähän muutamia sekalaisia niksejä: Kalanhajun saa käsistä hankaamalla niitä suolalla tai kahvin poroilla. Kahvinporoilla peseminen tekee kädet muutenkin pehmeiksi ja valkoisiksi. Purukumin saa vaatteesta hankaamalla sitä nurjalta puolelta jääpalasella.
Sukkaa voi neuloa viiden puikon asemasta neljällä. Niinhän se käy kirjan mukaan nopeamminkin, sillä puikon vaihdossahan aikaa kuluu.
Käytännön niksinä, jota ehkä jotkut ovat käyttäneetkin yhteen tarttuneiden juomalasien erottamisessa, neuvotaan kaatamaan ylempään lasiin kylmää vettä ja laskemaan alempi lasi varovasti lämpimään veteen.
WSOY:n 1955 julkaiseman Niksikirjan on toimittanut Maija Suova. Niksit oli kerätty kilpailulla, johon oli saatu 2000 niksiä. Mukana on myös joukko kasvatusohjeita professori Arvo Lehtovaaran kokoamina.
– On tärkeää antaa tunnustusta sille, joka sitä kulloinkin tarvitsee, siis esim. tappiolle jääneelle, joka muuten olisi vaarassa jäädä pois yhteisistä puuhista, kirjassa neuvotaan.
Eeva-Liisa Kulju, toimittaja