Viime lauantaina 4.3. vietetiin valtakunnallista löytöeläinpäivää. No jaa, eiköhän sitä voitaisi viettää ihan jokainen päivä. Ja kaikista paras olisi, ettei tarvittaisi ollenkaan tällaista päivää.
Toki ajatus on hyvä. Näin herätellään ihmisiä muistamaan ja ajattelemaan meidän yhteisiä eläinystäviämme. Onhan joskus niinkin, että lemmikki karkaa tai lähtee seikkailemaan ihan omia aikojaan. Silloin on hyvä olla olemassa jokin paikka, johon karkulaiset voivat päätyä. Mutta valitettavasti kolikolla on toinenkin puoli eli lemmikkien tietoinen hylkääminen ja laiminlyönti. Jos jokainen pitäisi omista eläimistään asianmukaista huolta, niin nämä paikat löytötaloissa eivät täyttyisi ainakaan tahallaan hylätyistä eläimistä.
Usein, varsinkin kissojen kohtalona, on nukutuspiikki. Asia erikseen on sitten esimerkiksi Vaasan kissatalo, jossa hoidetaan, leikataan ja madotetaan jokainen kissa, joka sinne päätyy ja lopetetaan vain vakavasti sairaat yksilöt. Siellä toimitaan oikein ja inhimillisisesti, ja annetaan eläimelle mahdollisuus parempaan loppuelämään. Hyvät ihmiset, jos mahdollista, niin tukekaa näitä yksikköjä ja niiden toimintaa, jotta tulevaisuudessakin olisi tällaisia paikkoja.
Kun kunnallisvaalit ovat tulossa, täytyy todeta, etten ole yhdenkään ehdokkaan kuullut puhuvan, saati tekevän mitään eläinten puolesta. Todellisuushan on, että ei ole vain ihmisten etuoikeus olla ja elää. Maailmaan kuuluvat tasavertaisesti myös eläimet.
Eläinten löytökodithan pyörivät yleensä täysin lahjoitusten turvin. Miten olisi, jos yhteiskuntakin omalta osaltaan tukisi jotain sellaista jo olemassa olevaa yksikköä.Ihmiset osaavat pitää puolensa, mutta kuka puolustaisi eläimiä? Jos me kaikki pitäisimme hyvää huolta omista lemmikeistämme, niin ongelmia olisi paljon vähemmän!
Merja Tuurista