Viiskunta-lehdessä olemme julkaisseet tänä vuonna juttusarjaa ”Osaajan matkassa”. Siinä kerrotaan sellaisista ammattilaista, joiden tekemää työtä ei suuri yleisö aina huomaa tai muista olevan olemassakaan. Mutta auta armias, jos heidän työnsä jäisi tekemättä! Silloin se kyllä huomattaisiin.
Olemme saaneet paljon myönteistä palautetta tästä juttusarjasta. Moni on kiittänyt sitä, että nostamme esiin työntekijöitä, jotka harvoin saavat kehuja tai huomiota työssään.
Olipa työ yleisölle näkyvää tai näkymätöntä, monissa perheissä vanhemmat puhuvat melko avoimesti työstään. Työhuolia saatetaan purkaa vaikkapa ruokapöydässä.
Manataan, kun esihenkilö vain lisää työtaakkaa, vaikka entisetkin hommat on vielä kesken. Ja kuinka sellainenkin taulapää on valittu firman pomoksi? Ja olivatpa asiakkaat taas ynseitä tänään, sekin yksi vänkääjä...
Vielä illallakin vanhemmat saattavat avata työkoneen kotona tai vastata työpuheluun. Lapset näkevät ja kuulevat kaiken tämän. Sen, kuinka väsyneitä vanhemmat ovat, työhönsä kyllästyneitä, ärtyneitä, eivätkä ole henkisesti läsnä kotona.
Toki joskus saatetaan kehua reiluja ja ymmärtäväisiä työkavereita ja nauraa päivän hauskoille sattumuksille töissä.
Tästä kaikesta lapsille rakentuu mielikuva vanhemman työstä ja työelämästä ylipäätään.
Millaisen mielikuvan sinä annat omasta työstäsi? Kannattaa kuunnella omaa puhettaan, kuinka puhuu työstä ja työelämästä ylipäätään.
Kannattaa myös muistaa, että oma kiireesi, stressisi, töissä venyminen ja siitä johtuva väsymys ja ärtymys ovat lapsesi lapsuutta ja nuoruutta ja kenties lapsuusmuistojakin jonain päivänä.