Isän rinnassa oli pieni kuoppa, johon liittyvää tarinaa mies ei koskaan kertonut lapsilleen. Siitä kohdasta sotakaveri oli poistanut puukkonsa kärjellä kranaatinsirpaleen. Kranaatin räjäytti neuvostoliittolaissotilas, jota partiovuorossa ollut korpraali Viljo Niiranen oli tovereineen vangitsemassa.
Kuortanelainen Jaakko Niiranen sai kuulla tarinan vasta kolmisenkymmentä vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Monien muiden vaiettujen sotamuistojen tapaan se tuli esille, kun Niiranen kokosi aineistoa isänsä vaiheista talvi- ja jatkosodassa.
– On joitain tarinoita, joita itse kuulin yläasteikäisenä, Jaakko Niiranen muistelee. Ne liittyivät esimerkiksi etäisyyksiin ja lomamatkoihin, jotka olivat pitkiä ja vaivalloisia. Suurimmasta osasta sotavuosina kokemastaan isä ei kuitenkaan koskaan puhunut lastensa kuullen.
Ensi viikolla Jaakko Niiranen julkaisee kirjan, johon on tiivistetty hänen isänsä lähes viisi vuotta kestänyt sotaretki. Jatkosodassa Rukajärvellä palvelleella kenttävartio Joen miehellä oli varjelus matkassa, sillä rinnassa ollut kuoppa oli ainoa fyysinen merkki, joka kovista vuosista jäi. Pahoja paikkoja oli kuitenkin riittämiin.
Lue torstaina 26. lokakuuta ilmestyvästä Viiskunnasta, mistä Niiranen sai kipinän kirjaansa.
