Kansainvälistä lehdistön- ja sananvapauden päivää vietettiin tiistaina 3. toukokuuta. Juhlapäivä oli ja meni, mutta on syytä muistaa, että meillä Suomessa vietetään oikeastaan lehdistön- ja sananvapauden päivää vuoden jokaisena päivänä.
Elämme maassa, jossa on riippumaton media, eikä ennakkosensuuria ole. Lehtien toimitukset päättävät itse, mitä julkaistaan ja milloin, eikä kukaan määrää meitä, mitä saa julkaista ja mitä ei. Tietysti lait otetaan huomioon ja faktat tarkistetaan, mikä kuuluu hyvään journalismiin.
Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Ei tarvitse kuin katsoa itänaapuriin.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisee vuosittain kansainvälistä lehdistönvapausindeksiä. Valtiot sijoittuvat listalla sen perusteella, miten vapaasti toimittajat ja media saavat toimia ja miten poliittiset päättäjät kunnioittavat tätä vapautta.
Viime vuonna Venäjän sijoitus 180 maan joukossa oli 150. Kärjessä olivat Norja, Suomi, Ruotsi ja Tanska. Tänä vuonna Suomi on tipahtanut listalla sijalta kaksi sijalle viisi. Yksi syy tähän on median voimakas keskittyminen. Lehdistönvapauden tila on maassamme kuitenkin vielä hyvä.
Venäjällä tilanne sen sijaan on vielä huonompi kuin viime vuonna. Vapaa media on ajettu siellä ahtaalle ja monin paikoin se on joutunut lopettamaan toimintansa kokonaan. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ei saa julkaista totuudenmukaisia uutisia. Ei saa edes puhua sodasta. Jos niin tekee, voi joutua vuosiksi vankilaan.
Traagista on, että totuuden salaaminen vie hengen toisilta ja tuo tuskaa monelle. Sota ja tappaminen on jotain ihan muuta kuin ”erikoisoperaatio”.