Pirjo Kaihoniemen akvarellit päätyivät postikorteiksi – Kranssit ovat kivoja tehdä ja katsella

Alavutelainen Pirjo Kaihoniemi on tehnyt kuvataidetta lähes 40 vuotta. Suomenselän Taiteilijaseuran jäsen on kokeillut muitakin tekniikoita, mutta löytänyt omimmakseen akvarellin.

– Haluan tehdä oikeannäköisiä, realistisia kuvia, maalaanpa sitten kukkia tai maisemia, hän sanoo.

Lempikukikseen kukkien ystävä nimeää kaikki kukat luonnonkukista ruukkukukkiin.

– En lakkaa ihmettelemästä, kuinka pienikin kukka, vaikka lemmikki, voi olla niin kaunis sekä muodoltaan että väriltään, hän jatkaa.

Menneenä kesänä Kaihoniemi innostui teettämään kukka-akvarelleistaan postikortteja.

. – Taisi olla jo kesällä 2013 Vetämäjärven taideleirillä, kun minua kannustettiin korttien tekoon. Leiriläiset ja opettajat olivat sitä mieltä, että maalaukseni sopisivat korteiksi mainiosti. Kannustusta olen saanut myös Pekka-puolisoltani. Nyt sitten tartuimme toimeen, kun oli aikaa. Valitsin korteiksi kahdeksan maalaustani. Parhaiten ovat myyneet juuri ne kaksi kuvaa, joiden valintaa pisimpään epäröin.

Kortteja on myynnissä Alavudella paikallisissa liikkeissä. Niiden saamista laajempaan myyntiin hidastaa se, että korteissa ei ole vielä viivakoodeja. Ilman sitä niitä ei oteta myyntiin isommissa liikkeissä tai kauppaketjuissa.

– Viivakoodeista koituu kustannuksia, mutta neuvotteluja on käynnissä, joten elän toivossa, että sekin asia järjestyy.

. Kranssien teossa työtä molemmille käsille Kädentaitoaan Pirjo Kaihoniemi on harjoittanut myös tekemällä kauniita kransseja.

– Se lähti oikeastaan kuntoutustarpeesta. Aivoinfarkti lamautti vasemman käteni ja jalkani puolitoista vuotta sitten tammikuussa. Jo sairaalassa toivat minulle sukkalankaa ja kannustivat molempien käsien käyttöön. Eihän siitä ensin meinannut mitään tulla, mutta sinnikkäällä yrittämisellä ja toistoilla aivot saivat solujen uusiuduttua silmät ja kädet vähitellen toimimaan yhteen. Onneksi infarkti ei muistiin vaikuttanut. Omalla tekemisellä on iso merkitys kuntoutumisessa.

Vaikka hänen toimintakykynsä on palautunut, kokemus oli pysäyttävä.

Aiemmin hän ei ollut kransseja tehnyt.

. – Vähitellen se alkoi sujua paremmin, vaikka en ole siihen kursseja käynyt. Värisilmä auttaa. Materiaalia kransseihin löydän luonnosta ja metsistä. Se on vienyt lenkille ja houkutellut liikkeelle heti sen jälkeen, kun toipuminen pääsi alkuun. Puisia runko-osia ja luonnonkukkia olen kerännyt niihin. Kuivakukkia olen ostanut kaupasta. Kransseille on löytynyt ottajia. Ulkona ne kestävät pidempään.

Kaihoniemen omassa ovenpielessä on puolikranssi, jossa on pajusta kiepautettu runko. Se on koristettu erilaisin angervoin.

Tuorein tuotos on pyöreä, syksyinen kranssi, jossa on villiviinin käpyjä, mustikan ja callunan varpuja sekä keijuangervoa.

– Syksy ja joulu ovat kranssien sesonkiaikaa. Niitä on kiva tehdä, kun pääsee luomaan jotain kaunista. Monet kransseja tilanneistakin ovat antaneet minulle vapaat kädet ja luottaneet värisilmääni.

Kirjaudu sisään

Pirjo Kaihoniemen akvarellit päätyivät postikorteiksi – Kranssit ovat kivoja tehdä ja katsella

Haluatko lukea artikkelin?