Kesäillan laulut soivat kirkkokonsertissa Kuortaneen kunniaksi – ”Vahva musiikkiperintö, joka kantaa sukupolvelta toiselle”

Ex-nuorisokuorolaiset kokoontuivat nyt yhteen kolmatta kertaa Kuortaneella. Mukana oli 35 kuorolaista, entisiä 1970–1990-lukujen nuoria, ja kaukaisimmat saapuivat ulkomailta Kuhinaviikolle.

Musiikki on universaali rakkauden kieli. Musiikki elää meissä tunnemuistoina, kirkkaina sielujen sointuina.

Kuortaneella elää vahva musiikkiperintö, joka kantaa sukupolvelta toiselle. Kulttuuripitäjässä on Heikki Klemetin hengessä kuorolaulettu vuosisadan verran, taituroitu pelimannimusiikkia mestareiksi saakka, tanssittu kansantansseja sekä hiottu huippuunsa kuortanelaislähtöistä taidokkuutta musiikin ammattilaisina. Meidän onneksemme pieneen pitäjään on aina siunaantunut voimahahmoja, joiden palo ja ilo ovat vetäneet mukanaan kokonaisia sukupolvia.

Yksi Kuortaneen voimahahmoista on Airi Manninen, jonka elämäntyö yläasteen ja lukion kuorojen vetäjänä on mittaamattoman arvokas. Airi on toiminut vuosina 1967–1993 musiikinopettajana innostaen lukemattomia nuoria musiikin pariin. Hän ansaitsi vuonna 1993 presidentinkanslian myöntämän director cantus -arvonimen. Mikä sydämestä kumpuava ilo, monialainen ja kokeileva opetustyyli sekä vastuunotto Klemetin hengen jatkamisesta häneltä onkaan löytynyt! Airi on rakastanut meidät puhki musiikilla: ”Te olette kaikki mun lapsia”.

Klemetin pitäjässä ei pääsekään vähällä

Jokainen sai musiikintunneilla kokeilla, soittaa vaikka vain yhtä säveltä ja olla arvokas osa joukkoa. Itse sain kunniatehtävänä toimia kuoron säestäjänä tai musiikintunnilla bändin kosketinsoittajana vuorotellen luokkakaverini kanssa.

Meitä kuorolaisia ei päästetty vähällä – ohjelmistot olivat Klemetin pitäjässä kunnianhimoisia. Airin kuorot ansaitsivat arvostusta neljällä vuosikymmenellä Kuortaneella, Suomessa ja meidän aikanamme Virossakin saakka.

Kolmas kerta koolla, kahdeksan johtajaa

Me ex-nuorisokuorolaiset kokoonnuimme nyt kolmatta kertaa Kuortaneella. Tällä kertaa meitä 1970–1990-lukujen entisiä nuoria oli mukana 35 kuorolaista. Kaukaisimmat kesäkuortanelaiset saapuivat Suomen rajojen ulkopuolelta Kuhinaviikolle.

Kokoavana voimana, ”Airin hengessä”, toimi musiikinopettaja ja kuoronjohtaja Kirsi Hyyppä apunaan upeat, musiikin kuortanelaislähtöiset ammattilaiset. Meillä oli peräti kahdeksan ammattitason kuoronjohtajaa: Kirsi Hyyppä, Johanna Vihma-Kyyrönen, Mari Järvinen, Päivi Kankainen-Martikainen, Liisa Viitasaari, Juhana Hyyppä, Harri Mäkinen, Johanna Maunus sekä sooloesityksissä vielä huippuammattilaiset Lotta Laaksonen, viulu ja Markku Lepistö, haitari.

Kyllä kuorolaisilta sujuu myös latina

Opettelimme laulamaan virsiä ilon kautta, herkästi ja rukousten pyyntöihin nöyrtyen. Pyhissä lauluissa soi rauha. Laulajalla menivät kylmät väreet jo harjoituksissa ja yhdellä kuoronjohtajistakin nousivat todistettavasti karvat pystyyn. Kaikki kuoroesitykset, yhdeksän kappaletta, olivat Airin ajoilta – eri vuosikymmeniltä ja aina osalle tuttuja. Tänä vuonna ohjelmisto oli kirkkoon sopiva. Tottahan nyt toki, opettelimme myös muutaman kappaleen latinaksi ulkoa. Meissä kuorolaisissa elää aika hämmästyttävälläkin tavalla kuorolaulun taito – vaikka osalla meistä mahtui vuosikymmeniä väliin. Juuret on istutettu hyvin eivätkä maailman tuulet ole niitä katkoneet.

Kuorolaisilla oli vain kaksi päivää aikaa koota tunnin Kesäillan lauluja -konsertti Kuortaneen kirkkoon Kuhinaviikon torstaiksi. Yleisöä saapui 230 henkeä ja he saivat kuulla kuortanelaisia teoksia ja muita pyhiä kirkkosävelmiä.

Mukana turvallisuus, tuttuus, ja kuorokaverit

Kuortanelaisista sävelmistä soivat Jo varhain Herra annoit, Oi Herrani Jeesukseni, Päivi Kankainen-Martikaisen tulkitsemana Klemetin Liidellyt oon leivon lailla, Markku Lepistön viipyilevä Menuetti Kuortaneelta sekä Mari Järvisen urkusoolona Klemetin Preludi G-duurissa.

Kuorokonsertin aloittanut Panis Angelicus kaikui yleisön ylle urkuparvelta ja alkukirkon Ambrosiuksen hymni soi kuoron kulkulauluna eteen. Synnyinkirkkomme soi upeasti, kun kuoromme lauloi neliäänisesti Mozartin Ave Verum, Puer natus in Bethlehem sekä läpikuultavan kauniin Pyhä-kappaleen.

Rukous ja Suomalainen rukous herkistivät nöyryyden äärelle. Mukana oli tuttuus ja turvallisuus, kun vieressä seisoivat entiset kuorokaverit. Samanaikaisesti ihon alle hiipi jotain ikiaikaista ja pyhää. Kiitollisuus väritti uusia mielen sivuja, joita kosketettuina selailemme pitkään.

”Te teitte kaiken prikulleen oikein”

Viimeistään Airi Mannisen kävellessä eteen liikutus valtasi meidät kuorolaiset ja yleisön.

Airi otti vielä kerran kuoronjohtajan roolin asettuessaan eteemme ulkona: ”Te ette uskokaan, kuinka ihania te ootte!”. ”Te teitte kaikki ihan prikulleen oikein!”.

”Älkää unohtako juurianne”. Näin meitä evästettiin ylioppilasvuotenani 1994 arvostetun rehtorimme Kalevi Heikkilän toimesta.

Kulttuuripitäjän rikkaus ravitsee meitä varmasti jatkossakin. Musiikki elää aina.

Lämpimin lauluterveisin Kuortaneen ex-nuorisokuorolaisten puolesta Mari Kalliolahti-Oja, altto ja säestäjä vm. 1988–1994