Tilaajalle

”Aina voi oppia uutta kotiseudustaan” – Alavus sai seitsemän uutta, innokasta ja osaavaa opasta

Seitsemän ensimmäistä Alavus-opasta sai perjantaina todistuksen. He voivat nyt toimia itsenäisinä oppaina. Kolme uusista oppaista on Töysästä.

Alavudella oppaista on ollut pulaa, sillä kysyntä keskittyy tiettyihin aikoihin, kuten lomiin ja pyhiin.

Elämyksiä ja ryhmäretkiä Alavudella -hankkeen aikana tuli puheeksi opasasia; jos retkiä halutaan järjestää, oppaita tarvitaan lisää.

Olisi noloa, jos tulisi tilauksia, eikä retkiä voitaisi toteuttaa, koska oppaita ei ole.

Toivottiin, että opaskurssi olisi vähän kevyempi kuin matkailuopaskurssi. Siksi Sari Kuni räätälöi koulutuksen, joka keskittyy lähinnä Alavuden asioihin ja nähtävyyksiin.

Koulutus aloitettiin kaksi vuotta sitten. Se sisälsi luentoja ja yhteistyötä alavutelaisten yhdistysten, seurakunnan, kaupungin ja yritysten kanssa.

Kurssin aikana käytiin monilla Alavuden merkittävillä paikkoilla, kuten museoissa ja Kuulan syntysijoilla, Hilda Häkkisen nuoruuden lähdettä myöten, mutta myös metsälenkeillä, joihin liittyi seikkailua, luontoa, geologiaa ja historiaa.

–Tarkoitus oli tehdä koeretki linja-autolla, jossa olisi mukana myös koeyleisö, mutta korona siirsi sitä aina uudestaan. Omia harjoituksia tehtiin, jotta saatiin tuntumaa liikkuvassa autossa mikkiin puhumisesta, Sari Kuni kertoo.

Uteliaisuus kohtiseutua
kohtaan pontimena

Tiina Tarkkosen toi opaskurssille uteliaisuus kotiseutuasioita kohtaan. Historia kiehtoo häntä. Hänellä on erä- ja luonto-oppaan tausta ja hän on valmis toimimaan oppaana, kun se muihin työkuvioihin sopii.

–Toisella harjoitusajolla arpaonni toi minulle välin Asemalta Töysään Kätkänjoen tietä. Ensin mietin, mitä ihmettä metsätaipaleelta löytyy, mutta löytyi kerrottavaa niin paljon, ettei aika tahtonut riittää, Tarkkonen naurahtaa.

Sirpa Ikkala sai jo toimia oppaana jo etukäteen, kun hän esitteli Alavuden kirkkoa yhtenä viikonloppuna. Hän opastaa jatkossakin, jos tarvitaan, ainakin kirkossa.

–Kurssi oli hyvä. Vaikka kuvittelee tietävänsä Alavudesta ja sen historiasta, niin aina oppii uutta, erityisesti yksityiskohdista.

– Sirpahan se houkutteli minut tänne ja idea oli hyvä! Opin tuntemaan Alavutta lisää. Olen Ilmajoelta lähtöisin, kertoi puolestaan Helena Kaukola, jota historia kiinnostaa.

Hänen suunnitelmissaan on toimia oppaana, vaikkei siinä tehtävässä tule koskaan valmiiksi.

Tuomo Sepponen halusi opaskurssin avulla edistää tietämystään oman paikkakunnan historiasta ja kaikista nähtävyyksistä, mitä Alavudella on.

– Hyvin on mennyt naisseurassa ja ehkä naisetkin ovat viihtyneet minun seurassani, naurahtaa ryhmän ainoa mies.

Hän ei vielä osaa sanoa, toimiiko oppaana tulevaisuudessa. Hänellä on jo pitemmän aikaa ollut pienimuotoisempaa retkihommaa esimerkiksi seurakunnassa.

Tuula Hautakorpi puolestaan kertoo tulleensa kurssille täydennyksenä, kun osanottajia oli vähänlaisesti.

Kurssi innosti häntä toimimaan taas oppaana.

– Olen suorittanut opaskurssin aikoinani Seinäjoella, mutten juurikaan ehtinyt opastaa, kun muutin sieltä Laihialle.

Myöhemmin Alavudelle muutettuaan Hautakorpi oppi työssään tuntemaan Alavuden kylät, mutta esimerkiksi Rantatöysän alue on hänelle vierasta.

Kiinnostus kotiseutuun ja sen historiaan sai myös Pirjo Jaatisen mukaan kurssille.

– Ei kukaan tiedä, mitä kaikkea hauskaa, jännää ja mielenkiintoista Alavudelta löytyy. Siitä on mukava kertoa muille ihmisille tulevatpa he sitten läheltä tai kaukaa, hän toteaa.

Valmistuneille sydämen
muotoinen rintamerkki

Jokainen kurssilainen sai rintamerkin, jonka Sari Kuni on suunnitellut ja Atso-Wood toteuttanut. Se on sydämen muotoinen niin kuin Alavuskin.

Merkki on valmistettu tietysti puusta, koska puuteollisuus on Alavuden juttu ja niihin on painettu omistajan nimi.

– Näitä merkkejä on tarkoitus käyttää opastustehtävissä, kuten myös kaupungin lahjoittamaa Alavus-huivia tai miesoppaalle lahjoitettua Alavus-solmiota, Kuni esitteli.

Hänen mukaansa kaikki kurssilaiset selvisivät harjoitustehtävistä loistavasti. Kurssilaiset puolestaan olivat yhtä mieltä siitä, että kurssi oli loistavasti järjestetty ja että Sari Kuni oli jämäkkä opettaja.

 

Kirsti Mäkelä