Kotileipomo Minnahenna sulki ovensa 37 vuoden jälkeen – "Helpottunut ja vapautunut, sitä minä olen"

Kunnon yöunet.

Niistä alavutelainen kotileipomoyrittäjä Mirja Leppinen aikoo ottaa kaiken ilon irti lopettaessaan liiketoimintansa 37 vuoden jälkeen.

– Enää ei tarvitse herätä töihin puolen yön aikaan. Viikon aikana olen ehtinyt jo melko hyvin sopeutua asiaan, vaikka herään kyllä aamuviiden maissa edelleen, Leppinen tunnustaa.

Kotileipomo Minnahennan toimitilat Alavuden Kapteeninkujalla tyhjenevät pikku hiljaa. Vain yksinäinen jauhopussi, kennollinen kananmunia ja ilmassa yhä leijuva pullan tuoksu paljastavat, että tilassa on vielä tovi sitten leivottu päivät pitkät.

– Kyllä tässä vielä aikaa menee, ennen kuin saan kaiken siivottua ja ovet lopullisesti säppiin, Leppinen tietää.

– Tietysti tähän haikeuttakin liittyy, mutta nyt saan tehdä asioita, joihin ennen ei ole ollut aikaa. Helpottunut ja vapautunut, sitä minä olen.

. Periksi ei ole annettu Ennen kotileipomo Minnahennan perustamista vuonna 1986 Leppinen kävi palkkatöissä Alavudella kymmenisen vuotta.

Pitkähkö työmatka ja esikoistyttären syntymä saivat hänet ennen pitkää harkitsemaan uusia elämänvalintoja.

– Siinä kohtaa päätin, että laitan pystyyn oman yrityksen. Leipomo aloitti silloisen kotitalomme alakerrassa, josta ne pian siirtyivät nykyisen kotimme yläkertaan. Mieheni rakensi toimitilat ja minä suoritin työn ohessa leipurimestarin ammattitutkinnon, Leppinen muistelee.

. Neljään vuosikymmeneen mahtuu väistämättä ala- ja ylämäkiä. Leppinen on iloinen siitä, ettei hän ole missään vaiheessa antanut periksi.

– Jotenkin sitä vaan luovittiin 80- ja 90-lukujen vaihteen kovien lamavuosienkin läpi. Koronavuosista ensimmäinen oli todella vaikea, silloin tuntui välillä, että yritykseni taru päättyy. Mutta niin vain leipomon ovet ovat pysyneet auki näihin päiviin saakka.

Ovien sulkemisen aika koittaa nyt, sillä jatkajaa ei leipomolle ole löytynyt. Leppinen arvelee epävarmojen aikojen vaikuttavan asiaan.

– Surkeaahan se on, kun kotileipomot Alavudella käyvät vähiin. Leipomoala koneellistuu koko ajan ja kaupatkin suosivat yhä enemmän pakasteita, mikä on sääli. Uskon silti, että kotileipomoilla on oma, pysyvä paikkansa markkinoilla.

. Edessä uusi elämänvaihe Leppinen on ollut virallisesti eläkkeellä jo pari vuotta. Päätös yritystoiminnan lopettamisesta on kypsynyt vähitellen.

– Tyttäreni kannustivat minua lopettamaan, mikä oli aika ratkaisevaa. He auttoivat minua tajuamaan, että mittari on nyt täynnä ja on aika keksiä jotain muuta. Olen kärsinyt nivelrikosta jo jonkin aikaa ja päätin laittaa hyvinvointini töiden edelle. Voin olla ja elää ilmankin.

Leppinen on asunut yksin sen jälkeen, kun hänen puolisonsa menehtyi kolme vuotta sitten. Aikuiset tyttäret, Minna ja Henna, ovat asuneet perheineen jo pitkään Ylöjärvellä.

Yritystoiminnan päätyttyä Leppisellä ei ole enää syytä asua isossa talossa yksin. Lähitulevaisuudessa edessä on muutto.

– Taidan kuitenkin pysyä Alavudella, täällä ovat juureni, ystäväni ja kaikki tutut kuviot. Ylöjärvellekin ajelen täältä helposti aina, kun huvittaa. Siellä minua odottaa omien lasten lisäksi kuusi rakasta lastenlasta.

. Tyttäreni kannustivat minua lopettamaan, mikä oli aika ratkaisevaa. He auttoivat minua tajuamaan, että mittari on nyt täynnä ja on aika keksiä jotain muuta. Mirja Leppinen . Konkariyrittäjän olemuksesta välittyy rauha. Hän on saanut elämäntyönsä päätökseen. Uusi elämänvaihe saa alkaa.

– En kadu mitään, eikä mikään jää kesken. Asiakkaitani saatan jäädä kaipaamaan, mutta monia heistä näen kyllä jatkossakin.

Tulevaisuuden suhteen Leppisellä on vain yksi varma suunnitelma.

– En suunnittele mitään. Elän päivän kerrallaan.

Kirjaudu sisään

Kotileipomo Minnahenna sulki ovensa 37 vuoden jälkeen – "Helpottunut ja vapautunut, sitä minä olen"

Haluatko lukea artikkelin?