Kevät- ja joulujuhlat ovat lukukausien odotettuja, juhlavia päätöksiä, osa koulumaailman vuodenkiertoa ja tapakulttuuria. Ne edustavat ensisijaisesti perinteitä ja sivistystä.
Suvivirsi on koululaiselle loman ja vapauden symboli. Joulujuhlien kuvaelmat kuuluvat joulunviettoon itsestään selvästi kuin aattokirkossa käynti. Koulun näytelmässä jonkun pitää olla Maria, jonkun Joosef ja seimessä on tietenkin nukke.
Meillä Suomessa olisi hyvä olla kanttia pitää kiinni perinteistä globaalistuvassa maailmassa. Maltillinen konservativismi on monessa kohdassa toimiva linja.
Moni ei välttämättä miellä Suvivirttä uskonnolliseksi. Opetushallituksen ja vastaavien instanssien virkahenkilöillä on kuitenkin enemmän aikaa ajatella näitä asioita. Lyökö lopputulos kättä maalaisjärjen kanssa - vastatkoon muut.
Kouluissa ja päiväkodeissa juhlat ovat osa toimintaa ja opetusta. Yhteisen on sovittava kaikille.
Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä, jotka ovat suomalaiseen kulttuuriin liittyviä traditioita.
Ennenkin on ollut vapaus valita, osallistuuko vai ei, samoin kuin uskooko vai ei ja jos niin missä määrin ja millä muodoin.
Suomi on täynnä sääntöjä, joita noudatetaan tunnollisesti, vaikka olisi oikeustaju koetuksella. Maa on tunnettu innovaatioistaan ja elämänlaadusta, mutta sääntöviidakko ja byrokratia luovat myös toiminnan ja kasvun esteitä.
Kuntien toimintaan liittyvän lainsäädännön määrä on aikamoinen. Se on hyvä muistaa, kun puheena on resursointi, kuten se, miksi kuntien virkahenkilöitä tarvitaan niin paljon, määrällisesti ja laadullisesti.