Elokuussa äitimme joutui sairaalaan hermojuuritulehduksen vuoksi. Vakava sairastuminen on jo oma tragediansa, mutta olemme järkyttyneitä äitimme saamasta kohtelusta ennen sairaalaan pääsyä.
Hermojuuritulehdus on viheliäinen, nopeasti etenevä tauti. Äidin jalat pettivät alta yllättäen kotona. Hänen onnistui kieriä olohuoneesta keittiöön ja kiskaista laturinjohdosta kännykkä lattialle päästäkseen soittamaan apua.
Ambulanssin saavuttua tapahtui ensimmäinen äidin terveyden vaarantanut virhe. Ambulanssi otti yhteyden Alavuden pääterveysasemalle, josta kerrottiin, että tilaa ei ole. Eli jaloista halvaantunut, shokissa oleva nainen ei pääse päivystykseen, koska ”ei mahdu”. Papereihin on rustattu päivystyslääkärin puhelimitse tekemä analyysi paniikkikohtauksesta.
Valitettavasti virhe ei jäänyt ainoaksi.
Ambulanssi jätti äitimme sänkyynsä retkottamaan pissasangon viereen. Sangostahan ei ole hyötyä alaraajahalvaantuneelle, mutta jätetään yksityiskohdat kuvailematta. Kaiken lisäksi omakotitalon ovi jätettiin lukitsematta, jotta apu pääsisi perille seuraavana päivänä.
Emme osaa edes kuvitella sitä kauhua, jonka äiti koki maatessaan yksin liikuntakyvyttömänä pimeässä kotitalossaan. Kuka tahansa olisi voinut tulla sisään ja tyhjentää koko talon, pahemmista skenaarioista puhumattakaan.
Hermojuuritulehdus voi tappaa muutamassa tunnissa. Kuka olisi kantanut vastuun?
Seuraavana päivänä ambulanssi ajoi Seinäjoelle.
Asiaa viedään eteenpäin myös virallisia teitä, mutta se ei auta äitiämme. Toivomme vain, ettei muiden tarvitsisi kärsiä vastaavista virheistä.
Samalla, kun valtakunnan uutisissa meuhkataan valinnanvapaudesta ja muusta sote-hömpästä, Etelä-Pohjanmaalla ihmisiä jätetään heitteille. Ehkä ähtäriläisen ei vain kannata sairastua vakavasti.
Tätä kirjoitettaessa äiti on maannut neliraajahalvaantuneena hengityskoneessa jo niin monta viikkoa, ettemme jaksa enää laskea. Hetki sitten Alavuden päivystyksessä ei ollut tilaa.
Kaksi siskoa ja veli