Saavuimme Tampereelta Haapamäen asemalle junalla 427 aikataulun mukaan 17.36. Pian laiturille päästyämme kuulutettiin, että matkamme jatkuu 10 minuutin kuluttua bussilla. Laiturille laskeutuessamme huomasin, että jokin bussi ajoi asemalle johtavan tien päähän ja pysähtyi hetkeksi, mutta kääntyi sitten ja lähti pois. Kerkesin nähdä, että bussissa luki Jyväskylä-Seinäjoki. Joku oli nähnyt, että bussi oli Pohjolan liikenteen. Myöhemmin liikennöitsijän asiakaspalveluun soitettuamme automaatti ilmoitti, että se oli sulkeutunut jo.
Aloimme odotella jatkoyhteysbussia, mutta se luvattu kymmenen minuutin odotus jatkui ja jatkui. Henkilöauto saapui ja kuljettaja, joka oli tullut samalla junalla kuin me, kertoi, että se jatko-yhteysbussi meni jo. Eli näkemämme bussi olikin ko. jatkoyhteys. Se siis pysähtyi ja kääntyi aseman pihalla 17.35–17.40, eikä siihen noussut yhtään matkustajaa.
Aloimme todella hermostua ja palella. Yksi meistä soitti VR:n asiakaspalveluun ja selosti tilannetta kertoen samalla, että asemalla odottaa toistakymmentä henkilöä luvattua jatkoyhteysbussia. Siinä sitten soiteltiin muutama kerta. VR:n asiakaspalvelusta meille sanottiin, että bussi oli seissyt asemalla 17.40–17.50. Joku oli ollut yhteydessä ko. bussin kuljettajaan ja tämä oli kertonut odottaneensa kymmenen minuuttia ja lähteneensä asemalta noin 17.50. Meistä odottajista (11 henkeä) kukaan ei sellaista nähnyt. Asemalle saapui noin 18.30 Jyväskylään menevä juna. Syöksyimme kyselemään junailijalta jatkoyhteydestä, mutta hän ei tiennyt mitään. Tiedotus ei kuulemma pelaa.
Meidät oli jätetty värjöttelemään pimeälle asemapihalle. Pusikoissa käytiin tarpeillamme. Moni soitteli läheisilleen ja yritti järjestää jotain ratkaisua. Onneksi ei satanut eikä ollut pakkasta.
VR käski meidän hankkiutua omilla kyydeillämme määräpaikoillemme. Minäkin jo hermostuin ja soitin pari tuntia odoteltuamme Keuruun taksikeskukseen, koska eräällä kyydittävällä oli numero kännykässään. Kerroin tilanteemme ja pyysin meille jatkokyydin viidelle, koska osa oli jo lähtenyt erästä matkustajaa hakeneen kyydissä Seinäjoelle. Pikkupojan mummo haki hänet takaisin mummolaan, koska matka ei jatkunutkaan, kuten piti.
Taas jatkui odotus, toki kysyin välillä taksikeskuksesta, että onko auto tulossa, ja tulihan se vihdoin. Pakkauduimme, neljä henkeä, tavaroinemme taksiin.
Ajettuamme noin kymmenen kilometriä muistimme, että eräs mummu tytön kanssa oli jäänyt odottamaan papan tuloa hakemaan. Pappa ei kuitenkaan osannut Haapamäen asemalle. Kuljettaja halusi palata noutamaan parin, koska ei saattanut jättää heitä sinne. Kun kaikki olivat kyydissä, matka Ähtäriä kohti jatkui. Keskusteltuamme matkan korvauksesta, kuljettaja sanoi, että koska olin tilannut taksin itse, minun pitää se myös korvata ja hakea sitten korvausta VR:tä. Sovimme lopuksi, että kustannukset jaettiin kolmeen osaan ja jokainen hakee sitten korvausta VR:ltä. Loppumatkaa tein erään matkustajan perheen kyydissä Töysään, jossa minun lopullinen kyytini odotteli paloaseman pihassa. Saavuimme kotiin hiukan kello 21 jälkeen.
Matkani Tampereelta kotiin kesti noin viisi tuntia, josta Haapamäen asemalla odottelua lähes 2,5 tuntia.
Anneli Heinonen
Ritola