Torstaina 4. toukokuuta tavoitin kiikarini näkökenttään uivelon Rantatöysänjärvellä. Uivelo on sen verran harvinainen lintu, että jäin hetkeksi seuraamaan sen ruokailua rantasulassa. Kovin pitkään se ei itseään antanut katsella, kun se pyrähti lentoon ja jatkoi matkaansa pesimäseudulleen. Pikaisesti arvioiden jonnekin Kuusamon korkeudelle.
Kulunut kevät on ollut lintujen kesätseurantaan ihanteellinen. Paria päivää aikaisemmin kiikaroin pitkään lintuparia, jonka viimein tunnistin haapanaksi. Vaikka olemme tavanneet aikaisemminkin, niin uroksen värikuvio oli sen verran poikkeava, että piti moneen kertaan selata lintukirjaa ennen kuin uskalsin merkata parin tunnistetuksi.
Lämpimiä seurannut kylmä jakso pysäytti monen linnun muuttomatkan. Niinpä alavutelaiset ovat saaneet seurata joutsenparvea, jossa oli parhammillaan toista sataa lintua. Määrä on niin suuri, että on vaikea sanoa, ovatko kaikki enää pelkästään ilahtuneita.
Heinäsorsia laskin yhdessä parvessa olleen 70. Kahden yhteen lasketun kurkiparven koko oli samaa luokkaa.
Näkemäni hanhet ovat liikkuneet pienempinä joukkoina, mutta niitäkin on ollut matkassa.
Telkkäpareja on ainakin vielä tavanomaista runsaammin. Nähtäväksi jää, jäävätkö ne alueelle vai suuntaavatko pohjoiseen, kunhan Lapin hanget hieman sulavat.
Muuttajat tarjoavat katsojalle monenlaista viihdykettä. Pilkkikaudella seurasin kurkiparin lentoonlähtöä. Ilmavirtojen mukana ne kohosivat huikean korkealle, miltei näkymättömiin ennen kuin suuntasivat lentonsa kohti pohjoista.
Kaikki eivät suinkaan jatka matkaansa. Uskoakseni muutama joutsenpari jää pesimään seudulle, kuten on tapahtunut useana vuotena. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lähialueelta löytyy muutaman kurkiparinkin pesä.
Pikkulinnut ovatkin sitten oma lukunsa. Niistä sen verran, että västäräkki keikutti pyrstöään tiistaina 2. toukokuuta. Eiköhän se tänäkin vuonna pesi jossain mökkirannan maisemissa.
Hannu Levelä