Suomalaisten suhde työhön on muuttunut aiempaa ansaintakeskeisemmäksi. Enemmistölle suomalaisista ansiotyö on ennen kaikkea keino rahoittaa muuta elämää, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn hiljattain julkistetusta arvo- ja asennetutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä suomalaisesta (61 %) pitää ansiotyötä lähinnä keinona rahoittaa muita, itselle kiinnostavampia aktiviteetteja. Näin ajattelevien osuus on kasvanut vuodesta 2010 selvästi, 14 prosenttiyksikköä.
Hieman harvempi (56 %) arvioi työn olevan itselleen vain keino toimeentulon hankkimiseksi. Vain 14 prosenttia suomalaisista sanoo ansiotyön olevan itselleen niin mieluisaa, että tekisi sitä, vaikka ei tarvitsisi rahaa.
Työ itsessään ei silti ole menettänyt merkitystään. Nyt 43 prosenttia suomalaisista pitää työtä tärkeimpänä osana ihmisen elämänsisältöä, mutta 46 prosenttia on asiasta eri mieltä. Työn asema suomalaisten mielenmaisemassa on palautunut koronapandemiaa edeltävälle tasolle.
”Suomalaisten työmoraali ei ole romahtanut, mutta työn itseisarvo on heikentynyt. Työtä tehdään yhä useammin siksi, että se mahdollistaa muun elämän. Tämä on tärkeä havainto maassa, jossa hyvinvointivaltion rahoitus nojaa korkeaan työllisyyteen ja verotettavaan työhön”, sanoo analyysin kirjoittanut EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.
Ikäluokkien välillä on suuria eroja. Vain kolmasosa 26–35-vuotiaista (34 %) pitää työtä kaikkein tärkeimpänä elämänsisältönä, kun yli 65-vuotiaista näin ajattelee valtaosa (72 %).
Nuorimmat suomalaiset eivät kuitenkaan näytä yksiselitteisesti vieroksuvan työtä. 18–25-vuotiaista työtä tärkeimpänä elämänsisältönä pitää 43 prosenttia, mikä vastaa väestön keskimääräistä tasoa. Työkeskeisyyden laskutrendin katkaisemisesta vastaavatkin aineistossa erityisesti 1990- ja 2000-luvulla syntyneet ikäluokat.
Myös vapaa-ajan arvostus näkyy suomalaisten vastauksissa. Reilu kolmasosa työssä olevista (35 %) haluaisi käyttää nykyistä vähemmän aikaa ansiotyöhön, vain kymmenesosa haluaisi työskennellä enemmän. Neljä kymmenestä (43 %) olisi periaatteessa valmiita tinkimään palkastaan, jos työaika lyhenisi ja vapaa-aika lisääntyisi.
”Suomalaiset eivät jakaudu yksinkertaisesti ahkeriin ja laiskoihin. He haluavat toimeentuloa, vapaa-aikaa ja mielekästä työtä yhtä aikaa. Talouspolitiikan kannalta olennainen kysymys on, miten työnteosta tehdään riittävän kannattavaa ja mielekästä tilanteessa, jossa työn ulkopuolinen elämä painaa vaa’assa aiempaa enemmän”, Haavisto toteaa.
Työyhteisöt eivät nouse työn merkityssisällöissä aivan kärkikastiin. Reilulle kolmasosalle (36 %) työ merkitsee suuressa määrin hyviä ihmissuhteita ja tärkeää toveruutta tai kaveruutta, mutta viidesosa (21 %) ei näe työn antaneen itselleen juurikaan tai lainkaan ystäviä tai yhteisöllisyyden kokemuksia.