Opiskelijat ovat tällä viikolla järjestäneet useita mielenilmauksia ympäri maata hallituksen kaavailemia leikkauksia vastaan. Opiskelijoiden huolena ovat erityisesti opintotuen indeksijäädytys ja asumistukeen kohdistuvat leikkaussuunnitelmat.
Opiskelijoiden huolen toimeentulosta ymmärtää, sillä monella ei ole elämässään juuri mitään, mistä tinkiä. Ei ole isommin tuloja, eikä kaikilla ole jatkossa välttämättä varaa enää asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan.
Opiskelu tulisi valtiovallankin taholta nähdä investointina tulevaisuuteen.
Ei ole kenenkään etu, jos nuorten opinnot pitkittyvät tai pahimmillaan keskeytyvät rahan puutteen takia. Kaikilla opiskelijoilla ei ole varakkaita vanhempia tukenaan.
Vaihtoehdoksi on esitetty opintolainan entistä suurempaa määrää. Korot ovat kuitenkin alati nousussa eikä velaksi kenenkään kannattaisi elää. Sinänsä vähän erikoista, että maan hallitus tarjoaa opiskelijoille lääkkeeksi sitä, mistä itsekin on pyrkimässä irti.
Olisi kaikin puolin järkevää, että opiskelijat valmistuisivat aikataulussa opinnoistaan, työllistyisivät ja pääsisivät elämän syrjästä kiinni. Eikös tämä ole juuri sitä, mihin on jo pitkään erinäisin toimin pyritty?
Vaalipuheissakin luvattiin olla leikkaamatta koulutuksesta, ja tässä sitä taas ollaan.
Tämä on tosi tärkeä asia. Perutaan vaikka mieluummin ne luvatut veronalennukset, varakas keskiluokka porskuttaa kyllä ilman niitäkin.
Jos panostamme nuoriimme nyt, se kantaa varmasti hedelmää myöhemmin. Kyse on kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajista, tarvitsemme heistä jokaista.