Eräs vakuutusyhtiö julkaisi hiljattain teettämänsä tutkimuksen, jonka mukaan kolme neljästä jalankulkijasta on huolissaan siitä, kuinka autoilijat havaitsevat hänet liikenteessä. Merkittävää tuloksissa oli se, että vain puolet kuitenkin käyttää heijastinta eli tekee itse jotain oman näkymisensä eteen.
Heijastimen tarpeellisuudesta puhutaan joka syksy, mutta yhä edelleen aivan liian moni liikkuu pimeässä ilman minkäänlaista heijastinpintaa. Vähiten heijastimia käyttävät nuoret miehet, mutta meillä muillakin on petrattavaa.
Perheeseemme tulleen nelijalkaisen myötä olen pannut ilolla merkille, että ihmiset panostavat lemmikkinsä näkymiseen. Monilla Alavuden keskustassa liikkuvilla karvaturreilla on heijastinliivi tai ainakin heijastimella varustettu talutin tai valjaat. Tästä voi kiittää lemmikkitarvikkeiden kehittäjiä, jotka ovat tehneet heijastimista enemmän säännön kuin poikkeuksen.
Se kyllä jaksaa hämmästyttää, että koiralle on hankittu kunnon heijastinvaljaat, mutta taluttajalta tai hänen lastensa vaatteista heijastimet puuttuvat kokonaan tai ovat hyvin vaatimattomat. Minä annan mielessäni papukaijamerkin jokaiselle heijastinliivin käyttäjälle.
Toivottavasti saamme pian maahan lumen, joka helpottaa hieman tummiin vaatteisiin pukeutuneiden havaitsemista. Silti toivon, että ihmiset hoksaisivat kaivaa heijastimet kaapeistaan ja ottaa ne aktiiviseen käyttöön. Silloin ei jalan kulkiessa tarvitse jännittää, huomaako autoilija. Myös autoilija säästyy monelta ylimääräiseltä sydämen tykytykseltä, kun auton eteen ei pölähdä yllättäen tummaa hahmoa, joka on sulautunut täydellisesti marraskuiseen pimeyteen.