Olen huolissani teistä ja meistä teillä liikkuvista! Ajan satoja työmatkakilometrejä viikossa tietä, jonka nimi on Sininen, vaikka osin se ansaitsisi liikanimen kuoppainen. Enkä ajele yksin. Tiestön käyttö on melkoista: henkilöliikenteessä osuus on yli 93 prosenttia ja tavarakuljetuksissa noin 64 prosenttia. Maanteiden 20 miljardin euron kansallisomaisuus, noin 450 000 kilometriä, on rakennettu kovalla työllä ja tuohon omaisuuteen sisältyy jo liian monta uudistamista ja parantamista odottavaa tietä.
Tiestön heikko kunto aiheuttaa rajoituksia elinkeinoelämälle sekä heikennyksiä arjen elämään ja työtehtävien hoitamiseen. Maito happanee, jos tankkiauto juuttuu kelirikkoon, lapset myöhästyvät koulusta, jos koulutaksin aikataulu pettää, ja kotihoidon työntekijöiden sukkulointi aamuin illoin viikot ympäri pitäjää hidastuu liukkailla ja tuiskussa.
Liikkumisen turvallisuus on jokaisen oikeus. Tieolojen parantamisella mahdollistetaan työnteko, yrittäminen ja palveluiden saanti, mutta sillä voidaan vaikuttaa myös säästöjen saamiseen: vakuutusmaksut, sairaanhoidon ja eläkekulut vähenevät onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien haittojen vähenemisen myötä.
Asiantuntijoiden mukaan liikenneinfran rahoitus tulee saattaa tasolle, joka mahdollistaa työn, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan elinvoimaisuuden. Se tarkoittaa tienpitoon 200 miljoonan euron vuosittaista tasokorotusta. Se on 40 euroa asukasta kohden, muutaman pizzan verran. Se on vähemmän kuin yhden lääkärikäynnin todelliset kulut. Siihen meillä on oltava varaa.