MyHeritage-sivustolla oli mielenkiintoista tietoa äitienpäivän historiasta. Sen mukaan äitienpäivä ei ole perinteisesti kuulunut talonpojan kalenteriin. Juhlana se on varsin uusi, eikä sillä ei ole mitään kirkollista taustaa.
Äitienpäivä on kotoisin Yhdysvalloista ja se on yksityishenkilön aloitteesta syntynyt juhla. Äitienpäivän ”keksijä” oli länsivirginialainen Anna Marie Jarvis (1864–1948). Hänen äitinsä oli kasvattanut 11 lasta ja oli eläessään haaveillut päivästä, joka olisi omistettu kaikille maailman äideille.
Suomessa ensimmäistä äitienpäivää vietettiin Alavieskan kirkonkylän kansakoululla vain pari kuukautta kansalaissodan päättymisen jälkeen, heinäkuussa vuonna 1918. Seuraavana vuonna päivää kampanjoi Pelastusarmeija, ja syksyllä 1919 äitien juhlaa vietettiin jo sadoissa tilaisuuksissa ympäri vuoden.
Vuodesta 1920 päivää on siirrytty viettämään keväällä, alkuun toukokuun kolmantena sunnuntaina. Kotikasvatusyhdistys ja sen julkaisema Koti-lehti oli tärkeässä roolissa juhlapäivän vakiinnuttamisessa maahan. Yhdistys vetosi suomalaisiin aina kirkkoa ja puolustuslaitosta myöten, ja pyhitti vuoden 1920 Koti-lehden huhtikuun numeron kokonaan äideille.
Lapsia ja nuoria kannustettiin ottamaan vastuuta päivän järjestämisessä ja äitien huomioimisessa. Jälkipolvia haluttiin muistuttaa, kuinka äidit, usein ilman minkäänlaista kiitosta, antoivat kaikkensa perheen ja lasten parhaaksi. Myös edesmenneiden äitien ja mummujen muistoa kehotettiin kunnioittamaan.
Itse olen muistellut omaa isoäitiäni lukemalla vanhoja kirjeitä, joita olemme kirjoittaneet toisillemme vuosien saatossa. Äitiäni muistan sunnuntaina puhelulla, kortilla ja kukkasilla, niin kuin aina.