Perinteisesti on tehty talviteitä, jotka ovat huonohkolla pohjustuksella, ja talven tullen pyritään käyttämään hyväksi pohjan jäätymistä kantavaksi. Lumen tultua sitä tiivistetään, että pakkanen pääsee läpi ja sillä myös tasoitetaan maaston epätasaisuutta. Tällainen tie on polannetie.
Kuitenkin kummastuttaa, kun kestopäällystettyä tietä polannetaan joko tarkoituksella tai tyhmyyttään. Muuten ei ole selitettävissä, kuinka maantieksi luokiteltua tietä ei aurata, kun esimerkiksi sataa kohtalaisesti kolmena päivänä peräkkäin. Tielle syntyy väkisin polannetta, se kapeutuu ja siihen tulee valleja sinne tänne. Kun aura sitten kulkee, se ”tasailee” valleja, mutta aurausviittoja ei lähestytä metriä lähemmäksi.
Herää kysymys: Mistä urakoitsijan kanssa on sovittu ja mistä maksetaan? Samaa pihistelyä on myös sivuteillä, joilla hoidosta ”vastaa hoitokunta”. Onko olettamus, että kunnan myöntämän pikkuruisen avustuksen täytyy riittää?
Minulla on henkilöauto, jota ei ole madallettu mitenkään tehtaan jäljiltä, mutta sen etuspoileri höylää lumen pintaa jatkuvasti ja myös pohja ottaa lumeen tiellä! Otti muuten kesälläkin keskellä tietä olevaan kohoutumaan – ja rajusti.
Olen miettinyt, pitäisikö auton korjauskuluja alkaa perimään tienhoitokunnalta. Nyt näyttää siltä, että kahdenkymmenen sentin polannetta ei saa suojakelillä ohuemmaksi lingolla, kun laite tukkeutuu, eikä se taasen 10 miinusasteen jälkeen saa siitä mitään irti. Käsitykseni mukaan kolmen sentin polanne autotiellä alkaa olla liikaa.
Äänestäjä