Maailman ylikulutuspäivä koitti tänä vuonna aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Heinäkuun 30. päivänä ihmiskunnan käytettävissä olevat luonnonvarat oli kuluvan vuoden osalta käytetty. Lopun vuotta siis kerrytämme jo entuudestaan suureksi kasvanutta velkaa.
Ylikulutuspäivien laskennasta vastaavat Global Footprint Network -järjestö ja torontolainen Yorkin yliopisto. Laskennassa hyödynnetään muun muassa YK-järjestöjen dataa, jonka perusteella me ihmiset käytämme tällä hetkellä luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita 73 prosenttia nopeammin kuin ekosysteemit niitä tuottavat.
Jotta elinympäristömme voisi kestää nykyisen kulutustahtimme, tarvitsisimme reilusti kookkaamman asuinplaneetan. Tarkalleen ottaen 1,73 maapalloa.
Suomen osalta viimeisin ylikulutuspäivä tuli vastaan jo huhtikuun alkaessa, sekin noin viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Me suomalaiset käytämme siis luonnonvaroja vielä keskimääräistäkin vauhdikkaammin.
Ylikulutuspäivä ei tule enää erityisenä yllätyksenä, mutta silti se pysäyttää joka vuosi.
On hyvä, että luonnonvarojen ylikulutusta mitataan konkreettisin luvuin ja ymmärrettävin termein. Ympäri maailman uutiskynnyksen ylittävä ja otsikoissa vilisevä ylikulutuspäivä tuo totuuden kirjaimellisesti silmiemme eteen. Laskennassa mainittu 1,73 maapalloa pistää kenet tahansa ajattelemaan.
Suurin osa meistä ymmärtää tilanteen huolestuttavuuden vuoden kaikkina päivinä – omia elintapoja olisi muokattava maapallon kannalta siedettävämmiksi. Tiedostava yksilö ei vähättele omaa osaansa ongelmassa, eikä sysää toimintavastuuta toisaalle.
Rohkea ihminen uskaltaa tarkastella kriittisesti paitsi ympäristöään, myös valintojaan. Hän kysyy, tarvitsenko tosiaan näin monta uutta vaatetta? Onko minun välttämätöntä tehdä tänäkin vuonna lentomatka aurinkorannalle? Voisiko tämän kauppareissun tehdä auton sijasta polkupyörällä? Hankinko uudet kengät, vai korjaanko nykyiset?
Yksilötasolla tehdyt, pieniltäkin tuntuvat ratkaisut merkitsevät. Jos teemme joka päivä, tai edes joka viikko, yhden arkisen teon kulutusjälkemme pienentämiseksi, pitkällä aikavälillä tulosta syntyy. Jos miljoona ihmistä ryhtyy samaan, vaikutus on jo valtava.
Ylikulutuspäivän jälkimainingeissa on oiva hetki katsoa hetki peiliin ja haastaa itseään käväisemään oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Me pärjäämme lopulta paljon vähemmällä, kuin kuvittelemme – eikä elämänlaatumme siitä kärsi.