Taisi olla viime viikkoa, kun luin jostakin lehdestä, miten nuori tyttö oli maannut vilkkaalla kadulla ainakin tunnin, ilman että kukaan tuli edes kysymään, onko kaikki hyvin. Sitä alkoi miettiä, että jos olisi itse ollut se tyttö, tai jos itselle tapahtuisi sama täällä Alavudella.
Ovatko ihmiset oikeasti nykyään niin tunteettomia, etteivät voi pysähtyä herättelemään kadulla makaavaa, tai edes soittaa hätäkeskukseen?
Kyllä minäkin välinpitämättömyyden ymmärrän, jos näkee kadulla päivittäin sammuneita juoppoja, tai on joskus saanut kunnolla selkäänsä yrittäessään vain auttaa, mutta luulisi jokaisen tekevän eron nuoren tytön ja juopon välillä, ja toimivan sen mukaisesti.
Jos minä näkisin kadulla ihmisen vain makaamassa, kysyisin ainakin vointia tai soittaisin hätänumeroon. Ei kellään voi olla niin kiire, ettei ennätä auttaa. Ja luultavasti jokainen ymmärtää myöhästymisen, jos kertoo auttaneensa kadulla makaavaa.
Toinen asia on viime torstain Viiskunta-lehdessä kerrottu tapaus, jossa kissaa ammuttiin. Mielestäni metsästys ja esimerkiksi lopettaminen, jos eläin on vakavasti sairas eivätkä lääkkeet tai hoito pysty turhaa kipua lievittämään ja nämä tällaiset ovat järkeviä syitä eläimen tappamiseen, tietenkin, jos tappamisesta ei koidu turhaa kärsimystä.
En ymmärrä tekijän motiivia, vaikka kissa olisi tehnyt mitä vain. Eläimet tekevät kaiken enemmän vaistojen varassa, eivätkä ne ymmärrä, miksi jotain saa tai ei saa tehdä.
Tappaminen ei ole ratkaisu mihinkään. Toivon, että tekijä ymmärtää hävetä ja katua tekojaan. Vaikka ei itse olisikaan eläinrakas tai pitäisi kissoista, ei niiden tappamiseen ole mitään syytä. Tuskin kyseessä oli aluetta terrorisoiva ihmissyöjäkissa.
Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri