Kirjoittaminen ja taiteen tekeminen ovat kilpailleet Julia Virtalan mielenkiinnon kohteina 1950-luvulta lähtien, eivätkä hänen läheisensä osaa vieläkään varmasti sanoa, kumpi oli hänelle loppujen lopuksi tärkeämpää.
Viiskunnan entinen päätoimittaja, toimittaja ja taiteilija täyttää 100 vuotta ensi lauantaina, 4. maaliskuuta.
– Sinnikkyys, elämän halu sekä innostavat työt ja harrastukset ovat siivittäneet äidin elämää, luonnehtivat äitiään Inkeri Ilkka, Juhani Virtala ja Kaarina Rintamäki.
– Myös kotoa peritty kristillinen vakaumus ja seurakuntayhteys ovat hänen voimavarojaan, jotka ovat kantaneet elämän eri vaiheissa.
Oma tyyli löytyi akvarelleista
Julia Virtala o.s. Hietaranta syntyi Alavuden Seinäjärvellä 4.3.1923. Avioliiton hän solmi Ritarinkylästä kotoisin olleen Arvi Virtalan kanssa kesäkuussa 1943. Lapsia heille syntyi kolme. Puoliso kuoli kesällä 2003.
Nykyään jälkipolviin kuuluu myös 10 lastenlasta ja 15 lastenlastenlasta.
– Äiti on aina arvostanut koulutusta ja harmitellut, kun itsellään opiskelu jäi kansakouluun ja kansanopistoon. Hän oli mielissään, kun viimeinenkin lapsenlapsi pääsi ylioppilaaksi ja on seurannut heidän opiskelujensa etenemistä, läheiset kertovat.
Piirtämisestä Julia Virtala kiinnostui jo kouluaikana, mutta harrastuksille ei nuoruudessa juuri jäänyt aikaa. Kun lapsista nuorimmainenkin alkoi lähestyä kouluikää, hän alkoi kirjoitella pakinoita lehtiin ja maalata tauluja, aluksi öljyväreillä.
Oman tyylinsä hän löysi sittemmin akvarellistina. Hän kävi maalauskursseilla, haki oppia taiteilijoilta ja liittyi Suomenselän Taiteilijaseuran jäseneksi.
Toimittaja koko sydämellään
– Vuonna 1964 Hugo Valpas tuli kotiimme Ritarinkylään kysymään äitiä toimittajaksi. Äiti on muistellut sitä tärkeänä käännekohtana.
Tuolloin talon emännän lähtö töihin kodin ulkopuolelle mietitytti. Hän koki sen kuitenkin toiveiden täyttymyksenä ja sai sille puolisonsa tuen. Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti kirkolle rakennuttamaansa taloon.
Julia Virtala toimi toimittajana Viiskunnassa vuodet 1964–1987, joista kymmenen vuotta (1969–1979) päätoimittajana. Juttuja hän kirjoitteli vielä eläkevuosinaankin.
– Äiti antautui työlleen koko sydämellään ja työpäivät venyivät usein pitkiksi. Jutun aiheet olivat mielessä kaiken aikaa. Hän teki haastatteluja ja osallistui tilaisuuksiin iltaisinkin, Inkeri Ilkka muistelee.
Toimittaja Seija Kuusela toimi 17 vuotta Virtalan työtoverina Viiskunnassa 70- ja 80-luvuilla.
– Toimittajan työ oli silloin alkuaikoina niin erilaista. Toimitukselle kuului esimerkiksi filmien kehitys ja kuvien teko sekä muiden talon kirjapainossa painettavien lehtien oikoluku, hän muistelee.
Julia Virtalan hän muistaa sitkeänä ja ahkerana puurtajana, joka ei työtuntejaan laskenut.
– Varsinkin nuorena toimittajana ihailin hänen rohkeuttaan. Usein hän vain lähti johonkin kylään kyläjutun tekoon ilman, että olisi sopinut tapaamisia ennakkoon. Aina hänellä oli kuitenkin reissultaan juttuvärkit tuomisinaan.
Taidetta viime vuosiin saakka
Työssäoloaikana taiteelle jäi vähemmän aikaa, mutta eläkkeelle jäännin jälkeen seurasi hyvin aktiivinen maalausvaihe. Taulut olivat Virtalalle niin rakkaita, ettei hän aina olisi malttanut niistä luopua.
– Taiteen tekeminen on jatkunut jossain muodossa viime vuosiin saakka, tosin aiheena olivat viimeksi enää ruusutaulut. Hänellä tuntui olevan valtava tarve saada jotain aikaiseksi niin kauan kun se oli mahdollista, Kaarina Rintamäki toteaa.
Lapset muistavat äitinsä energisenä, temperamenttisena, ahkerana ja aikaansaavana. Juhlapäivinä hän aina mielellään kokosi koko ”suurperheen” yhteen. Edelleen hänen jälkipolvensa kokoontuvat juhannuksen aikaan vanhan kotitalon maisemissa.
Kohta kymmenen vuotta Virtala on asunut palvelutaloissa: Salmikodossa ja Lukkarinhovissa.
– Pitkään hänet Lukkarinhovissa tapasi lukemasta lehtiä ruokasalin pöydän ääressä. Vihkot täyttyivät kirjoitetuista ajatuksista niin kauan kuin kynä kädessä pysyi.
Koronaeristys vei nopeasti Virtalan kuntoa alaspäin. Kun läheiset pääsivät häntä taas katsomaan, keskusteluyhteys vähitellen palasi. Läheisten käynnit ilahduttavat häntä edelleen.
”Oletteko te onnellisia?
Virtala kiinnittää yhä tarkkaan huomiota tulijoihin, kehuu värikkäitä vaatteita ja kiittelee käynnistä.
– Yllättävän syvällisiäkin kysymyksiä välillä tulee. "Oletteko te onnellisia?", hän saattaa kysäistä, kertoo Kaarina Rintamäki.
– Äiti on aina kannustanut meitä musisoimaan ja tykkää lauluista. Jokaisella tapaamisella lauletaan ainakin pari tuttua, hengellistä laulua. Niistä tutuimpia hän on vielä viime aikoinakin yrittänyt laulaa mukana, Inkeri Ilkka jatkaa.
100-vuotispäiväänsä Julia Virtala viettää nauttimalla kakkukahveista läheistensä seurassa.
