Esikoinen menee syksyllä yläasteelle. Yläkoulun ensimmäisessä vanhempainillassa saimme kuulla, etteivät yläasteikäiset juuri ulkoile tai liiku koulupäivän aikana. Virroilla yläkoulun pihassa ei ole mitään liikkumiseen innostavaa, on vain joka suuntaan kaltevaa asfalttia... Koululaisia ei patisteta ulos kuin kerran päivän aikana. Rehtorin mukaan myös liikkumaan tottuneet aktiiviset oppilaat oppivat jo ensimmäisten viikkojen aikana nuokkumaan välitunnit käytävillä älypuhelimiensa kanssa tai syljeksimään kädet taskussa asfalttiiin.
Olin jokseenkin tyrmistynyt. Jo nyt on täysi työ pitää kännykän kanssa edes joku roti, ettei se vallan kasvaisi kiinni käteen. Ja meidän poikamme tosiaan on ollut sitä liikkuvampaa sorttia. Hän ei esimerkiksi suostu pistämään kouluun farkkuja, vaan vaatii gollegehousut, koska niissä on helpompi liikkua. Haikeana, lähes kateellisena, olen seurannut Alavuden kaupungin osallistumista Liikkuva koulu -hankkeeseen. Jotain tällaista pitäisi saada aikaan Virroillakin!
Sillä eihän lapsen tarve liikkua vähene hänen siirtyessään alakoulusta yläkoulun puolelle. Päinvastoin. Koulupäivät pitenevät ja palauttavasta liikunnasta tulee entistä tärkeämpää.
Hankkeen nettisivujen mukaan yläkoululaisille kertyy arkisin liikkumatonta aikaa noin 8 tuntia päivässä. Keinoja istumisen vähentämiseen ja taukojen pitämiseen on monia, eikä osa niistä maksa mitään: taukoliikunta, rentopäivät, kävelylenkit, liikunnalliset aamunavaukset, jumppapallojen käyttö istuimina jne.
Myös asenteilla on suuri merkitys. Aikuistenkaan ei pidä antautua passiivisuudelle, vaan taistella kaikin voimin sitä vastaan!
Karoliina Syrjä, toimittaja