Elämme syksyn keskellä. Monille syksy tarkoittaa lisääntyvää pimeää, sadetta ja talven tuloa. Joku saattaa kokea syksyn masentavaksi ajaksi. Itse kuulun heihin, jotka pitävät syksystä, sen väreistä ja syysluonnon kauneudesta. Piristyn ilmojen viiletessä ja vuodenajan laskeutuessa kohti talvea. Tähdetkin näkyvät pilvettömällä iltataivaalla. Niitä ihaillen ihmettelen Jumalan luomistyötä.
Syksyn teemana on luopuminen, jota kuvastaa lehtien variseminen puista ja luonnon asettuminen ottamaan vastaan talven kylmyys sekä luonnon kuolema talven ajaksi. Toivo ei kuitenkaan katoa syksylläkään ja keväällä luonto jälleen herää eloon. Luonnon kiertokulku muistuttaa meitä uudesta elämästä ja henkiin heräämisestä.
Muistan jonkun lapsuudessani todenneen, että vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus, jota kaikilla kansoilla ei ole. Niin se varmasti onkin. Päiväntasaajalla on aina kesä ja kuumaa. Keski-Euroopassakin on vähemmän vuodenaikojen vaihtelua kuin meillä.
Pitää asua pohjoisessa, jotta voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa ja syksyn värit. Vuodenaikojen vaihteluihin on kätkettynä siunaus. Voimme olla kiitollisia Jumalalle.