Olin aikaisemmin työtehtävässä, jossa viankorjaustöitä tehtiin myös sunnuntaisin. Kun katselee kalenteria, niin huomaa siitä löytyvän monia juhlapäiviä, joista osa on yhteiskunnallisia ja toiset taas kristillisiä. Yhteiskunnalliset juhlapäivät ovat usein liputuspäiviä. Vanha kansa sanoi, että joulujuhlien jälkeen alkavat härkäviikot ja reikäleivät. Tällä ilmaisulla on haluttu kuvata arkeen palaamista.
Kun katsoo alkuvuoden kalenteria, niin huomaa, että juhlapäiviä ei todellakaan suuremmin löydy. Kuitenkin sunnuntait ovat aina merkitty punaisiksi juhlapäiviksi silloinkin. Mistä tämä johtuu?
Olen leikkimielellä pohtinut: jos työmarkkinajärjestöt olisivat olleet olemassa jo VT:n aikana, niin ne olisivat varmaan tehneet sopimuksen viikoittaisesta vapaapäivästä Mooseksen kanssa. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisensa päivänä haudatun juuri ennen sapatin päivän alkua illalla.
Opetuslapset viettivät sapatin lukittujen ovien takana ja viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria meni heti aamulla haudalle ja huomasi sen olevan tyhjä (Joh. 20:1). Näin sunnuntaista tuli Kristuksen ylösnousemuksen päivä ja sen vuoksi kristityt juhlivat sitä joka viikko hänen ylösnousemuksensa päivänä.
Kymmenen käskyn kolmannessa käskyssä sanotaan: ”Pyhitä lepopäivä.” Martti Luther puolestaan kirjoittaa Katekismuksessaan: ”Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.”
Aina kun sinulla on vapaapäivä sunnuntaina, niin muista sen olevan Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Hän kärsi ristinkuoleman ja nousi ylös kuolleista meidän syntiemme sovittamiseksi.