Alavuden Pyylammen sukukirjasarjan 5. osa ilmestyi heinäkuussa 2016. Sen ensimmäinen osa valmistui 11 vuotta sitten. Niiden kaikkien lähtökohtana ovat samojen vanhempien jälkeläiset, nyt julkaistuissa Sofia Pyylampi (s. 1772) ja hänen miehensä Kaappo Rinta-Kahra (s. 1773). Jälkeläisiä ja heidän aviopuolisojaan esitellään tässä kirjassa noin 4000.
Tutkimustyöstä on vastannut sukututkijana kokenut ja ansioitunut Jorma Lamminmäki. Apuna toteutuksessa on ollut noin 500 suvun jäsentä. Sukukirjan tekeminen on siis ollut vaativa suururakka.
Sukutietojen julkistaminen on ongelmallista, sillä yksilöiden identiteettisuoja on tiukentunut ja eri henkilöillä on toisistaan poikkeavia vaatimuksia. Esimerkiksi jotkut kieltävät valokuvat suvustaan kokonaan, toiset puolestaan tarjoavat useita kuvia ja pitkiä ansioluetteloja. Tämä hajanaisuus olisi korjattavissa tiukemmalla toimitustyöllä ja ohjeistamalla enemmän aineiston lähettäjiä.
Edellä sanottu ei kokonaisuutta juuri häiritse, päinvastoin. Vähäiset poikkeamiset tasapuolisuudesta voivat antaa jopa ylimääräistä vaihtelua, samoin myös kirjaan tehdyt lyhyet artikkelit. Kirjan tekemisestä vastanneet voivatkin nyt huokaista helpotuksesta ja tarjota lukijoille hyvällä ammattitaidolla tehtyä teossarjaa.
Mitä hyötyä sukukirjasta?
Tämän lyhyen artikkelin kirjoittamisessa minulla oli lähtökohtana tarkastella omien kokemusten perusteella, mitä tällaiset sukukirjat antavat henkilölle, joka on muuttanut pois synnyinkunnastaan. Toisena lähtökohtana oli miettiä, mitä sukukirjat yleensä tarjoavat paikkakunnalla pysyvästi asuville.
Kirjasta saa viimeisimmät ja monien henkilöiden tarkistamat, luotettavat tiedot eri henkilöiden syntymäajoista, perheiden lapsista, ammateista, harrastuksista, koulutuksesta, aviopuolisoista ja heidän vanhemmistaan jne. Luotettavia tietoja ei aina saa kuullusta muistitiedosta.
Kirja palauttaa lukijan mieleen asioita, jotka hän on unohtanut, kuten nimiä ja tapahtumia, sekä antaa aivan uusia tietoja. Sukukirja on siis suvun muisti, laajempi kuin yhden ihmisen muisti.
Jos on pitkään asunut muualla, pääsee sukuasioissa nopeasti ajan tasalle, varsinkin viimeksi syntyneistä lapsista.
Kirja tavallaan laajentaa suvun piiriä, jos lukija siitä huomaa, että onkin sukua tuntemansa henkilön, julkisuudesta tutun tai juuri kohtaamansa henkilön kanssa.
Naispuoliset sukulaiset ja heidän jälkeläisensä ovat saattaneet unohtua senkin takia, ettei uusi sukunimi kerro heidän alkuperäänsä. Tämän puutteen sukukirja poistaa.
Sukukirjan avulla lukija voi tehdä omia selvityksiä varsin monista asioista. Suuri aineisto tarjoaa niihin monia mahdollisuuksia.
Martti Asunmaa