Hoitohenkilökunnalla tuntuu olevan suuri huoli siitä, mitä heidän työpaikoileen tapahtuu. Viimeksi kuuntelin erään hoitajan aviomiehen lähes liikuttuneen huolen vanhustyön henkilöstön jaksamisesta, kun ei edes ruokatuntia ehdi kunnolla viettää, joskus ei lainkaan. Näinhän ei saa jatkua. Onhan täysin selvää, ettei ole tarkoitus lähteä tätä arvokasta työtä tekevien työpaikkoja karsimaan. Sehän olisi aivan edesvastuutonta eikä toisi mitään sellaista hyötyä, mihin tällä kaikella pyritään.
Päinvastoin, tällä ulkoistuksella, yksityistämisellä, tai miten sitä nyt halutaankin kutsua, pyritään järkeistämään koko sote-organisaatiota ja hallintorakenteita niin, että resurssit voitaisiin kohdentaa juuri näihin akuutteihin ongelmakohtiin. Tämän tulee olla yksi päätavoitteista.
Palveluiden säilyttäminen kaikissa mukana olevissa kunnissa, henkilöstön työmotivaation ja jaksamisen tukeminen sekä osaamisen kehittäminen tulevat varmasti olemaan kaikkien yhteinen tavoite ja päämäärä.
Monet pelkäävät, että kustannusten karsiminen johtaa vääjäämättä henkilöstön palkkojen ja etujen heikentymiseen ja jo nykyisen kiireen lisääntymiseen entisestään. Ei se näin ole, mutta siihen on vain tultu nykyisen julkisen sektorin toimesta, eikä muutosta parempaan ole ollut näkyvissä, siksi tähän ratkaisuun päädyttiin.
Entisenä työnantajana tiedän, kuinka tärkeää on työntekijöiden hyvinvointi ja viihtyminen työmaalla ja että työnantaja kohtelee työntekijöitä vertaisenaan, näin pitäisi olla myös julkisella sektorilla. Haastatelkaapa entisiä työntekijöitäni, oliko paha olla töissä, vai oliko mukava tulla aamulla töihin.
Ei tämänkään muutoksen tarvitse olla mikään peikko. Pitäkäämme siitä yhdessä huoli avoimella ja rakentavalla yhteistyöllä, niin saamme nykyiset ongelmat positiivisesti ratkaistuksi ja töihin on kaikkien miellyttävä lähteä.
Yrjö Paukkunen
entinen työnantaja