Seitsemän vuosikymmentä sitten kolmas rauhan vuosi oli kulumassa ja kolmatta kertaa vietettiin maassamme myös Sotainvalidien viikkoa. Sen tunnuksena 13.–20.10.1946 oli ”Palaamme työhön!”. Viikon suojelijana oli tasavallan presidentti J. K. Paasikivi. Valtavan jälleenrakennustyön keskellä oli syytä muistaa sotavammaisia, joilla työ oman elämän ja tulevaisuuden rakentamiseksi vaati paljon enemmän kuin muilta.
Sotainvalidien Veljesliitto joutui yksin kantamaan vastuun vaikeavammaisten aseman parantamisesta, koska valtiontalous ei kestänyt enää lisärasituksia. Sotainvalidien huolto ilman kansalaisten vapaaehtoista avustustoimintaa ja uhrimieltä sekä ulkomailta saatua taloudellista apua olisi aiheuttanut täyden kaaoksen. Valtion apu vuonna 1946 oli veljesliitolle vain 1,4 miljoonaa markkaa. Samalla se toisella kädellä otti omansa korkojen kera. Veljesliitto maksoi näet lahjana saamistaan ulkomaisista tavaroista tullia, joiden yhteismäärä joulukuun alussa oli 2,5 miljoonaa markkaa.
Viikon aikana Veljesliiton jäsenyhdistykset järjestivät kaikkialla maassa juhlia. Sen lisäksi suoritettiin listakeräyksiä varojen hankkimiseksi liiton huoltotyöhön. Keräyksessä olivat apuna monet kansalaisjärjestöt ja yhdistykset tukien sotainvalidien ponnistuksia. Kansallisteatterissa pidettyä avajaisjuhlaa kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti ja ohjelma radioitiin.
Alavuden osasto järjesti viikon aikana seurojen ja yhdistysten avustamana juhlia eri puolilla pitäjää. Iltamia oli Kirkonkylän ns:lla sekä Länsipuolen ja Sapsalammin mms:n taloissa. Viikon päätöstilaisuus oli Aseman työväentalossa. Vammaisten huollon rinnalla oli hoidettava myös miesten koulutus uuteen ammattiin. Tähän työhön tarjosi Alavuskin apua. Entisen reservikasarmin rakennuksissa toiminut Alavuden Parantola lopetteli työtään ja potilaita siirrettiin muihin hoitolaitoksiin. Tyhjiksi jääneissä tiloissa aloitti vuoden 1947 alussa sotainvalideille tarkoitettu metallityökurssi ja loppuvuodesta sähköasentajakurssi. Opiskelupaikkoja oli 44 ja parantolan henkilökunta jäi huolehtimaan tehtävistään.
Aikanaan sotainvalidit palasivat työelämään, mutta siinä onnistuakseen vaikeavammaiset tarvitsivat jatkuvaa taloudellista tukea pitkän toipumisvaiheen aikana. He kokivat omakohtaisesti sekä fyysisen että jälleenrakennustyön ja oppivat erään vaikeimmista läksyistään: ”Tee työtä ja katso eteenpän!” Sotainvalidit voittivat omalla sitkeydellään vammojensa luomat vaikeudet.
Sotainvalidiviikon päätösjuhlaa vietettiin syyskuun 1. päivänä 2016 viimeisen kerran Haminassa Reserviupseerikoulun arvokkaissa tiloissa liiton Kymen piirin isännöimänä. Kunniavieraina oli joukko sotainvalideja, sotiemme veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Sotainvalidiviikko jäi nyt historiaan. Veljesliiton päätehtävä on edelleen varmistaa, että sotainvalideja ei unohdeta ja että heistä ja heidän puolisoistaan ja leskistään pidetään huolta loppuun asti. Sotainvalidiviikon sijasta vietämme tästä eteenpäin Sotainvalidienpäivää elokuun 18. päivänä, eli päivänä, jona Sotainvalidien Veljesliitto talvisodan jälkeen kesällä 1940 perustettiin. Perinnejärjestö vastaa aikanaan siitä, että sotainvalideista, heidän uhrauksistaan ja aikaansaannoksistaan kertova sanoma säilyy tulevienkin sukupolvien tiedossa. Toivottavasti Sotainvalidienpäivästä tulee virallinen liputuspäivä ja se saanee Alavudellakin ansaitsemansa huomion, liputtaahan kaupunki jo sen aattona omaa päiväänsä.
A. Oja-Kaukola
Alavuden sot.invalidien pj