Suomessa väestö ikääntyy ja hoidon sekä hoivan palvelutarve kasvaa. Kotihoidossa on liian huonokuntoisia ikäihmisiä. Vuorokauden aikana kotihoitokäyntejä voi olla useita, hoitajapulasta johtuen käynnit ovat liian lyhyitä. Monelle ikäihmiselle nämä käynnit ovat ainoita sosiaalisia kontakteja. Yksinäisyydestä ja turvattomuudesta kärsii liian moni vanhus.
Tehostettuja palveluasumisen paikkoja tarvitaan lisää. Yksinäiset vanhukset soittavat hädässä ambulanssin ja matkaavat päivystykseen. Päivystys ei ole aina ikäihmisille oikea paikka hädän ilmaisemiseen. Hoitoketjujen kuntoon laittaminen alkaa siitä, että kotihoitoon saadaan lisää työntekijöitä ja palkka vastaamaan työn vaativuutta ja vastuullisuutta.
Virallisia omaishoitajia on maassamme noin 350 000. Kaiken kaikkiaan heitä on yli miljoona. Useimmat hoitavat läheistään ilman virallista omaishoitajastatusta, ilman palkkioita ja vapaapäiviä.
Omaishoitajien jaksamista tulee parantaa. Vapaapäiviä tulee lisätä ja palkkioita korottaa. Palkkion verovapaus tulee ottaa käsittelyyn. Vuoroviikko intervallihoidossa ei ole riittävä, jos kolmeen viikkoon ei kukaan käy vapauttamassa omaishoitajaa omalle ajalle. On kehitettävä uusia muotoja vapaapäivien turvaamiselle. Maataloudesta tuttu lomitusjärjestelmä tulee ottaa käyttöön, jolloin lomittaja tulee kotiin ja vapauttaa omaishoitajan vapaan viettoon. Omaishoidon tukea tulee saada kaikkien, jotka täyttävät kriteerit.
Hoitajapula on vakava asia. Alan vetovoimaisuus on vähentynyt. Työ on raskasta, tuplavuoroja tehdään päivittäin, aina joku puuttuu työvuorosta. Työolojen ja palkkauksen parantamisella lisätään alalle veto- ja pitovoimaa.
Yhteiskunnan tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että jokaisella ihmisellä on apua tarvitessaan turvallinen olo eikä kenenkään tarvitse pelätä, miten käy, kun sairastuu. Seuraava eduskunta päättää hyvinvointialueiden rahoituksesta. Valtiovarainministeriö puhuu suurista leikkauksista. Sosiaali- ja terveydenhuollosta ei saa leikata.
Paula Sihto, kansanedustajaehdokas (kesk.), Seinäjoki