Sosiaalinen media eli some on tietoverkkoja ja -tekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä sekä luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita. Näin sen määrittelee sosiaalisen median sanasto.
Some on täynnään erilaisia palveluita, joista suuri yleisö tuntee ehkä parhaiten yhteisöpalvelu Facebookin, mikroblogipalvelu Twitterin sekä kuvien jakelupalvelu Instagramin. Uusia sosiaalisen median palveluita syntyy ja kuolee päivittäin. Some on synnyttänyt myös aivan uuden ammattiryhmän, bloggaajat.
Alkuviikosta Yle uutisoi uudesta kesätyön muodosta, kesäsomettajista, joita Vaasan kaupunki on palkannut tuomaan uutta ilmettä kaupungin sosiaalisen median kanaville. Kun nuoret pääsevät ideoimaan postauksia someen, syntyy taatusti koukuttavaa sisältöä, uskovat tilaajat. Myös työnkuvan ovat nuoret itse ideoineet, joskaan kyseessä ei ole aivan uusi ilmiö. Vastaavia on ollut tarjolla kaupallisella puolella jo jonkin aikaa.
Ilmiö on mielenkiintoinen ja pistää miettimään tulevaisuutta. Mitä seuraavaksi? Keski-ikäistyvää ihmistä kehityksen tahti jo pikkuisen hirvittää. Milloinkahan sitä tipahtaa kyydistä vallan?
Suurimmalle osalle meistä some on harmitonta ajankulua, mutta sillä on varjopuolensa. Pelkona on, että se alkaa hallita liikaa elämäämme. Näin tapahtuu, jos some korvaa oikeat ihmissuhteet ja aidot elämykset. Mielessäni on lehtikuva nuorista taidenäyttelyn äärellä. Kuvassa kukaan ei katso vaikuttavaa taideteosta, vaan kaikkien huomio on kiinnittynyt omaan älylaitteeseen. Se on jo huolestuttavaa.
Karoliina Syrjä, toimittaja