Viiskunnan tilaajista löytyy pieni joukko lukijoita, jotka lukevat lehteä kaukana Suomesta.
Heistä kaukaisimpiin lukeutuu alavutelaislähtöinen Sirpa Kari–Nano.
Hän pysyy entisen kotiseutunsa asioista kärryillä lukemalla Viiskunnan näköislehteä kotimaassaan Kanadassa, missä hän on asunut yli 30 vuotta.
Viiskuntaa Kari–Nano on lukenut aktiivisesti ainakin 1980-luvun alusta lähtien.
Tavoitimme Kari–Nanon etäyhteyksiä pitkin Atlantin takaa ja kysyimme häneltä muutaman kysymyksen.
Miten tie vei sinut aikoinaan Alavudelta Kanadaan?
– Tapasin silloin vielä tulevan amerikkalaisen mieheni Keski-Euroopassa vuonna 1975. Kaksi vuotta myöhemmin asuimme Illinoisin osavaltiossa, olimme naimisissa ja opiskelimme Illinoisin yliopistossa.
– Kun perheemme kasvoi vuonna 1987 Montanassa, päätimme vuotta myöhemmin muuttaa Victorian kaupunkiin, Vancouverin saarelle Kanadaan, missä asumme edelleen. Tämä on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi.
Kuinka kauan muistat lukeneesi Viiskuntaa?
– Lapsuuteni kotiin Alavudella tuli aina monia sanomalehtiä, Viiskunta niiden mukana. Kun muutin Pohjois-Amerikkaan 70-luvun lopulla, isäni tilasi minulle Viiskunnan ehkä suunnilleen 80-luvun alussa. Sen myötä oli kiva seurata kotipaikkakunnan tapahtumia, koska lehden jutuissa oli usein tuttuja henkilöitä.
– Lehti tuli aluksi pari kuukautta myöhässä maapostissa ja myöhemmin lentopostissa. Uutiset eivät olleet uunituoreita, mutta siltikin oli mukava lukea niitä.
Missä muodossa luet Viiskuntaa nykyään?
– Olen lukenut Viiskunnan näköislehteä kuusi vuotta. Sitä ennenhän lehdet tulivat parin lehden nipussa ensin maapostissa ja 90-luvulta lähtien lentopostissa.
– Digilehden etuna on tietysti uutisten tuoreus ja lukemisen kätevyys. Silti kaipaan joskus vanhaa paperilehteä, ihan vain nostalgisista syistä.
Millaisia paikallisia lehtiä luet Viiskunnan lisäksi?
– Missä tahansa olen asunutkin, olen aina tilannut kotiini paikallislehden, myös täällä Victoriassa. Täällä lehti on nimeltään The Times-Colonist. Meille tulee vielä lehden paperiversio, sillä minusta on mukava rapisuttaa sitä kuistilla aamukahvin kera.
– Koska Victorian alue on Viiskunnan toimialuetta isompi, on tämän lehden levikkikin suurempi. Lehden etusivu koostuu tavallisesti paikallisuutisista, mutta sisäsivuilla on uutisia myös muualta Kanadasta ja ulkomailta. Lehti myös käyttää uutistoimistoja jutuissaan.
Millaiset Viiskunnan jutut ovat vuosien varrelta jääneet parhaiten mieleesi?
– Viimeaikaisista jutuista mieleen ovat jääneet tulipalot, kuten Alavuden nuorisoseura ja Töysän korpputehdas. Myös tuttujen julkisten rakennusten purkamiset, kuten vanha yhteiskoulun rakennus ja seurakuntatalo, tulevat mieleen. Yllättäviä juttuja ovat olleet karhujen ja junien yhteentörmäykset. Aina on myös sykähdyttävää nähdä paitsi sukulaisten, myös omien pitkäaikaisten opettajien ja muiden tuttujen kuolinilmoituksia.
– Kuitenkin ehkä kaikkein mieleenpainuvin juttu Viiskunnassa oli jouluviikolla vuonna 1968, kun 12-vuotiaana voitin lehden järjestämän joulusatukirjoituskilpailun. Muistan, kun pyöräilimme koulukaverin kanssa Viiskunnan toimitukseen, joka oli asemalla, ja veimme käsinkirjoitetut tarinamme sinne. Joulunalusviikolla siskoni avasi Viiskunnan ja julisti ihmeissään, että olin voittanut kirjoituskilpailun. Se oli yllätys kaikille, myös minulle. Satu julkaistiin lehdessä ja myöhemmin hain voittopotin, eli 30 markkaa, toimituksesta.
Millaista arkielämäsi Kanadassa on tällä hetkellä?
– Olemme mieheni kanssa eläkkeellä, hän yliopistosta jossa toimi mikrobiologian professorina ja minä kieli-collegesta, jossa opetin englantia toisena kielenä.
– Harrastan liikuntaa, lukupiiriä, myös äänikirjoja, puutarhan hoitoa, kitaran rämpytystä, ystävien tapaamista ja luonnon, erityisesti lintujen, tarkkailua. Luen joka päivä myös Helsingin Sanomien digilehden ja opiskelen kieltä Duolingossa. Lapsemme asuvat muualla, joten matkustelemme heitä tapaamaan. Ja tietysti käyn myös Suomessa kerran vuodessa .
