Vuosi 2016 alkaa lähestyä loppuaan. Vain muutama viikko ja aloitamme uuden jännittävän luvun elämissämme nimeltä 2017. Suomi 100-juhlavuosi odottaa kulman takana ja luvassa on (ei pelkästään juhlavuoden ansiosta) uskomaton vuosi, mutta muistellaan hetki taaksepäin vielä kuluvaa vuotta:
Kohta päättyvä vuosi oli monella tavalla haastava, surullinen ja ikimuistoinen: Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, meitä järkyttivät terrori-iskut ympäri maailmaa ja moni julkisuuden henkilö menehtyi.
Mutta kaiken shokeeraavan keskellä oli onneksi paljon valopilkkuja: Niitä iloisia uutisia, joko omissa elämissä, tai esimerkiksi Saara Aallon uskomattoman matkan seuraamista Britannian X-Factor-kilpailussa.
Omalta osaltani kulunut vuosi on ollut yksi haastavimmista pitkään aikaan. Liian paljon isoja, raskaita muutoksia. Toki paljon ilon hetkiäkin. Rukoukset ja itkuiset illat ovat olleet tuttuja tänä vuonna, ja aivan liian monesta syystä. Luulen, että en ole ollut ainoa.
Elämä ei ole pelkkää juhlaa, monena päivänä sataa räntää vaakasuoraan. Mutta juhla on juhlan arvoista, kun on sen aika. Ja se ilo on onnellisen itkemisen arvoista.
Kuluneessakin vuodessa jätämme paljon taaksemme, kuten kuuluukin. Jouluna tulee kenties se yksi sika taas syötyä, kuten käy myös ystäväni kääntämässä joululaulussa Sian kristallikruunu (alkuperäinen: Sia – Chandelier). Laulun kuultuani en taas kerran voinut kuin hymyillä ja nauraa, koko sieluni kyllyydestä. Ja onneksi, en ollut ainoa.
Oikein lämmintä, sydämellistä ja rauhallista joulua sekä ilon täyttämää uutta vuotta kaikille!
Teemu Sytelä