Alavuden ja Kuortaneen seurakunnan jo perinteeksi muodostunut ruskaretki suuntasi tänä vuonna 13.–18.syyskuuta Kainuuseen Posiolle ja Riisitunturin kansallispuistoon.
Retkeläisiä tuli mukaan myös mm. Alahärmän Voltista.
Perillä Lapiosalmen matkailukeskuksessa odotti ystävällinen isäntäväki ja maukas iltaruoka.
Majoituimme useisiin eri rakennuksiin ja ihailimme majoitusalueen mäntyrinnettä varpuineen ja näkymää Salmijärville.
Iltaohjelman myötä 40 matkaajan nimet ja heittäytymisen lahjat tulivat tutuiksi.
Matkaseurue oli sunnuntaiaamuna täydessä touhussa. Keittiön väki hädin tuskin sai tarjottavaa pöytään, kun kananmunat jo loppuivat, mutta vastaleivottu vuokaleipä ja eväsherkkupulla saivat mielet tyytyväiseksi.
Puolipilvisessä 14 asteen kuivassa säässä saimme lähteä huiputtamaan Riisitunturia (460 m).
Ikkunalampi reitin varrella heijasti kauniisti taivaan pilviä ja Tapion levittäytyvä pöytäpuu tallentui monella kännykkäkameraan.
Päiväretkien taukopaikoilla oli hyvä laskea reppua hetkeksi ja nauttia nuotion kauneudesta. Kaikki polut oli selkeästi merkitty ja tarjosivat helpompia ja haasteellisempia vaihtoehtoja. Pienissä ryhmissä patikoinnin sai sovittaa oman kunnon mukaiseksi.
Iltaruuaksi oli tarjolla suussa sulavaa riistakäristystä. Palauttavan saunan ja uinnin jälkeen hiljennyimme viettämään iltamessua kappeliin.
Uusi viikko alkoi pilvisenä ja ennusteiden mukaan sateisena puolilta päivin, joten aamupäiväksi suuntasimme Kirintövaaralle.
Kirinkuopan lenkki oli juurakkoinen ja kapea, se kulki soiden ja ikimetsien läpi. Sadetta menimme pitelemään Pentik-mäelle, jossa myymälä, galleria ja kahvila tarjosivat virikkeitä.
Iltaohjelmaan kuului vielä käynti Kala-Eemelin mökillä, joka on muistuttamassa Lapiosalmen karusta syntyhistoriasta. Ryhmä oli laulavainen ja opetteli myös Lapiosalmen nimikkolaulun.
Tiistain sääennuste rohkaisi lähtemään Hossan kansallispuistoon ja osan seurueesta myös Julma-Ölkkyyn. Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta yli kaksi miljardia vuotta sitten maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä.
Julma-Ölkyn ylitys kulki rotkosiltaa pitkin. Kanjonijärvelle pääsimme myös veneen kyydissä ja näimme Pirun kirkon, mustan seinähalkeaman, jossa on edelleen vaikeakulkuisten askelmien päässä vieraskirja sekä noin 4000 vuotta vanhat kalliomaalaukset.
Viimeisenä retkipäivänä tutustuimme Korouoman rotkolaaksoon. Upeita vesiputouksia, kallioseinämiä, virtaavia puroja, ikimetsää, ruskan värejä ja laavueväslounas.
Viimeinen ilta huipentui letunpaistoon, nuotiolauluihin ja kynttilähartauteen. Retki tarjosi runsaasti luontokokemuksia ja yhdessäolon voimaa.
Kiitos ihanasta retkestä kaikille.
Irmeli Lahden muistiinpanojen pohjalta koonnut Mari Järvinen