Se­pän­nie­mes­sä pääsee pian ko­kei­le­maan kyykän peluuta

Alavudelta löytyy kyykkä-pelin taitajia omasta takaakin. Arkiston kätköistä löytyneessä kuvassa sitä pelaa alavutelainen Pertti Kuismin.
Alavudelta löytyy kyykkä-pelin taitajia omasta takaakin. Arkiston kätköistä löytyneessä kuvassa sitä pelaa alavutelainen Pertti Kuismin.
Kuva: Tarja Riihimäki

Akka, pappi ja vieras. Hauki, torni ja karttu. Mitä ihmettä?

Tuttuja sanoja kaikki, mutta mihin nämä  liittyvät, jos niistä puhutaan yhdessä ja samassa yhteydessä?

Tämä ja moni muu Kyykkä-nimiseen peliin liittyvä asia selviää Töysän Sepänniemessä lauantaina 15. heinäkuuta kello 13 alkaen.

Ikivanha karjalainen mailapeli

Kyykkä on vuosisatoja vanha karjalainen ulkona pelattava peli.

Siinä pyritään kyykkämailoja eli karttuja heittämällä poistamaan puiset sylinterit eli kyykät pelineliöstä mahdollisimman vähin heitoin.

Sotien jälkeen Karjalan evakot toivat pelin laajemmin muun kansan tietoisuuteen. Uusille asuinpaikoilleen päätyneet evakot perustivat Karjalaseuroja ja niissä kyykän pelaaminen oli yksi toimintamuoto.

1950-luvulla aloitettiin kyykän elvyttäminen Karjalan Sivistysseuran johdolla. Silloin laadittiin nykyisinkin voimassa olevat säännöt, jotka noudattavat tarkasti vanhoja pelitapoja ja nimityksiä. Sen sijaan pistelaskujärjestelmä kehitettiin uutena.

1960-luvulla muodostettiin Karjalainen Kyykkävaltuuskunta kehittämään ja valvomaan toimintaa sekä kouluttamaan pelituomareita.

Tästä kehittyi myöhemmin Suomen Kyykkäliitto, joka on nykyisin lajin kattojärjestö. Kyykkäliiton alaiset seurat järjestävät seurojen sisäisiä kilpailuja, piirinmestaruus- sekä valtakunnallisia kilpailuja.

Pelit pelataan kesällä ulkokentillä, alustana toimivat kovat hiekka- tai sorakentät. Talvisin peliä voi pelata esimerkiksi parkkipaikoilla, jäällä tai halleissa.

Vuosittain käydään myös pohjoismaiset mestaruuskilpailut, joissa pelataan muun muassa Suomi-Ruotsi maaottelu.

Tosin kyykkää pelataan Suomen ulkopuolella hyvin vähän; Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä on joitakin kilpailevia joukkueita.

Nykyään kyykästä on tullut suosittu peli myös opiskelijoiden keskuudessa.

Pelin salat julki kisailun merkeissä

Kilpailutoiminta on kuitenkin vain osa kyykän harrastamista. Monilla Karjalaseuroilla on aktiivista kyykkätoimintaa ilman kilpailua. Eli pelataan omaksi iloksi ja samalla pidetään elossa hyvin vanhaa perinnettä.

Juuri tähän Lumivaara-Seurassa havahduttiin; monikaan ei ole juuri kyykkää pelannut – joskus ehkä käynyt heittämässä. Säännöt ja termistö ovat unohtuneet.

Seuran yhtenä tärkeänä tarkoituksena on kuitenkin karjalaisen sekä lumivaaralaisen perinteen säilyttäminen ja edelleen siirtäminen.

– Nyt järjestettävällä Töysän Kyykkäpäivällä voimme verrytellä omia tietojamme ja taitojamme sekä tarjota samalla kaikille asiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tulla kertaamaan vanhaa tai oppimaan uutta, kertoo Lumivaara-Seura ry:n puheenjohtaja Mervi Nieminen.

– Saamme paikalle kyykän salat hallitsevan ohjaajan, jonka johdolla jokainen voi peliä kokeilla. Jos väkeä on riittävästi, muodostamme joukkueita ja kisailemme toisiamme vastaan iloisella leikkimielellä.

– Lumivaara-Seura on saanut omat pelivälineet lahjoituksena. Edesmennyt seuran jäsen ja pitkään seuran hallituksessakin ollut Toivo Tirri on ne itse valmistanut. Hänen lapsensa Tarja Ylimäki ja Tuomo Tirri ne meille luovuttivat. Näillä välineillä nyt pelaamme.

– Toivotaan suotuisaa säätä ja runsasta osanottoa Kyykkä-päivään.

Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton.