Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomessa tuli voimaan laki, joka takasi uskonnonvapauden kaikille. Sadan vuoden ajan Suomessa on ollut mahdollista valita oma uskontokuntansa – tai valita olla kuulumatta mihinkään.
Jokainen kansalainen saa Suomessa elää tänään omantuntonsa ja uskonsa mukaisesti. Ihminen voi vaihtaa uskontokunnasta tai kirkosta toiseen ja osallistua hengelliseen toimintaan vailla pakkoa.
Myös lainsäädäntömme tukee sananvapautta ja vapautta kokoontua. Uskonnonvapauslaki antaa vapauden etsiä sitä uskoa tai yhteisöä, joka on itselle sopiva ja tuntuu turvalliselta.
Heti uuden lain tultua voimaan vuonna 1923 monet yhteisöt rekisteröityivät omiksi uskonnollisiksi yhteisöikseen.
Muutos oli merkittävä kirkossa ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa sekä monien yksilöiden ja perheiden elämässä.
Se on tärkeä historiallinen käännekohta, joka on nyt arkista todellisuutta. Tänä päivänä Suomi on moniuskontoinen ja monikulttuurinen maa.
Sata vuotta sitten saavutettu vapaus on nyt jokaisen ajattelun vapautta.
Alle 12-vuotiaan uskonnollisesta asemasta päättävät lapsen huoltajat. 15 vuotta täyttänyt lapsi voi itse liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta huoltajien kirjallisella suostumuksella. 18 vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen ja voi itse päättää uskonnollisesta asemastaan.
Uskontoja ja elämänkatsomustietoa opetetaan peruskouluissa ja lukiossa, mutta ei esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa. Myös varhaiskasvatusta järjestettäessä on kunnioitettava lapsen uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.