Että kerran vuodessa muistamme toistemme olemassaolon. Lähetämme kortteja ja viestejä, tai jopa soitamme pienen puhelun.
Loput 360 päivää vuodessa moni tuntee konkreettisesti sen yksinäisyyden, jonka sanotaan myös tappaneen.
No, tuleehan pääsiäinen ja hyvät toivotukset. Olisko seuraavaksi juhannusjuhlat? Ja sitten taas joulu, jolloin pitäisi ensi muistaa, kuka on jo kuollut ja kenelle kortin vielä lähettää.
Sitä aitoa inhimillistä toisista välittämistä tässä peräänkuulutan. Iloa toisen ilosta, yhteistä iloa. Ilman rahaakin voi saada onnellisuutta aikaan, kunhan vain on joku joka välittää ja kysyy: Mitä sinulle kuuluu ja kuinka voit?
Enkä tarkoita vain kerran vuodessa, jouluna.
Siinä sitä on haastetta tälle ihmiskunnalle!
Elvi Taipalus,
Sääskiniemi