Sitä ei vaan koskaan tiedä, onko se huomenna sinun perheessäsi, totesi ähtäriläinen Erja Hyvönen, kun juttelimme syövästä. Hyvösen 15-vuotias Alexandra-tytär sairastaa parantumatonta aivosyöpää. Nainen on myös aktiivisesti mukana Pohjanmaan syöpäyhdistyksen Eppulit-perhekerhon toiminnassa.
Niinhän se on, ettei kukaan voi koskaan tietää, milloin syöpä tai joku muu vakava sairaus koskettaa omaa perhettä. Onneksi, sillä useimmat meistä taitaisivat käyttää aikansa murehtien turhaan asiaa, johon eivät voisi juurikaan vaikuttaa.
Syöpälapsen perheen arkea ei voi kuvitella, jos ei ole sellaista elänyt.
Monet meille terveille tavalliset asiat ovat mahdottomia tai jopa hengenvaarallisia, jos perheessä on vakavasti sairas lapsi tai aikuinen. Esimerkiksi kaupassa tai yleisötapahtumissa käynti voi olla vaarallista suurissa ihmismassoissa piilevän infektioriskin takia.
Erja Hyvösen kanssa keskustelu laittoi asioita vähän toisenlaiseen perspektiiviin. Iloista ja ulospäinsuuntautunutta naista katsoessa ei vieras voisi arvata, että hän elää tilanteessa, jossa ei tiedä, milloin joutuu hautaamaan tyttärensä. Positiivisuus on hänelle voimavara, jolla jaksaa vaikeammissakin tilanteissa.
Lauantaina Hyvönen ja Eppulit ovat mukana APV:n miesjoukkueen kotiottelussa. Tarjolla on paitsi tietoa lasten syövistä myös mahdollisuus tukea perhekerhon toimintaa ostamalla tuotteita tai osallistumalla lipaskeräykseen. Jos sinulla on mahdollisuus, kannattaa pysähtyä juttelemaan Hyvösen ja muiden paikalla olevien Eppuleiden kanssa. Veikkaan, että keskustelu avaisi silmiä. Saattaisipa joku todeta saman, jonka APV:n joukkueenjohtaja Jari Sippola sanoi: ”Tuota kuunnellessa huomaa, että itse tulee valitettua aika pienistä asioista.”