Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toiselle.
Entä jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn – ne ovatkin ikiomat.…
Tässä on hyvä pysähtyä
ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.
En ikinä maailmaa valmiiksi saa,
ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen
– sanomaltaan suurenmoinen!
Annankin lahjaksi aivan uutta
– itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.
Runo sivulta www.birgitmummu.vikki.fi