Saaren Hirsisaunat ja Huvilat Oy:n yrittäjä Raimo Saari on saanut Yrittäjien Timanttiristin 30-vuotisesta yrittäjänä toimimisesta. Se jaettiin hänelle Kuortaneen yrittäjäyhdistyksen pikkujoulussa lauantai-iltana.
Kalervo Saari perusti firman 1953. Raimo Saari osti yrityksen isältään yhdessä veljensä kanssa vuonna 1987. Vuoteen 2000 saakka veljekset pyörittivät yritystä yhdessä. Sen jälkeen hän on jatkanut yksin. Viime vuosina mukaan on tullut hänen poikansa Ville Saari pienemmällä osuudella. Ville edustaa suvussa jo kuudetta hirrenveistäjäsukupolvea.
Hirsitalojen kysyntä on nousussa näinä aikoina, kun ongelmaksi ovat muodostuneet hometalot. Teollisen hirsirakentamisen puristus on kova, mutta käsin veistetystä hirrestä valmistetulle talolle on Saaren mukaan edelleen oma käyttäjäkuntansa.
– Asiakkaamme arvostaa yksilöllisyyttä, luonnonmukaisuutta, kemikaalien vähyyttä ja toiminnan työllistävää vaikutusta, hän sanoo.
– Olemme erikoistuneet hirsirunkoihin. Emme tee muuttovalmiita taloja, sillä siihen resurssimme eivät riitä. Pienemmistä rakennuksista myymme puuosatoimituksia, isompien rakennusten hirsirungon käymme aina pystyttämässä.
Hän ei usko teollisuuden aiheuttaman puristuksen tästä enää kiristyvän.
– Aaltoliikettähän se on. Välillä olisi kauppaa tulossa enemmän kuin pystymme ottamaan ja välillä on huoli uusien, pidemmäksi aikaa työllistävien kauppojen saannista.
Käsin veistäjiä vielä löytyy, vaikka yritysten määrä on vähentynyt. Saari muistaa Kuortaneella olleen 30 vuotta sitten 11 alan yrittäjää, kun heitä nykyään on neljä.
Yrittäjän lisäksi yritys tarjoaa työtä vakituisesti kahdelle työntekijälle. Lisäksi yksi osa-aikainen kuorija on töissä tarpeen mukaan.
Hirsistä 90 prosenttia tulee Suomenselän metsänhoityhdistyksen kautta ähtäriläisistä metsistä.
Omin käsin Raimo Saari ei ole hirttä veistänyt enää vuosiin. Siihen on vaikuttanut vuonna 1997 sattunut työtapaturma, jossa hän loukkasi polvensa pahasti. Vamma on aiheuttanut hänelle jatkuvia kipuja ja nyt hän harkitsee vakavasti tekonivelleikkaukseen menoa.
– Haaveilen siitä, että voisin vielä joskus elää ja liikkua ilman kipuja.
EEVA-LIISA KULJU