Pian tulee vuosi kuluneeksi, Silja, kun lähdit hiljaisesti... Sait elää pitkän, rikkaan ja vaikean elämän. Karjalaisuus siirsi sinut tänne Pohjanmaalle, maatilan emännäksi. Varsin nuorena menetit puolisosi ja jäit yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Muistan sinun kertoneen, miten tuolloin sait rohkaisua naapuriperheeltä. Se kantoi sinua vuodesta toiseen.
Rukoilit ja teit työtä... Lapset kasvoivat, varttuivat, sait heistä paljon iloa ja tukea. Kouluaikoina lapset pyysivät sinua auttamaan läksyjen luvussa, kuulustelit jopa englannintehtäviä. Kiinnostuksesi heräsi tallentamaan muistiin vierasta kieltä, mistä oli käytännön hyötyä myöhemmässä elämässäsi. Et tullut myydyksi matkoilla, joita teit vuosien ajan, kun poikasi perheellistyi ja jäi Amerikkaan. Kerroit joskus, mitä kaikkea mielenkiintoista noilla matkoilla sait nähdä ja kokea. Tutuiksi tulivat niin Piilaakson näkymät kuin Karibian risteilyt.
Osallistuit aktiivisesti seurakunnan elämään, heimolaistesi ja veteraanien yhdistystoimintaan sekä kristillisten eläkeläisten toimintaan. Käsityöharrastus viehätti sinua, samoin leipominen. Viime mainittu taito toi sinulle piirakkamestarin arvonkin. Hieman liian myöhään, et enää itse ennättänyt siitä iloita.
Vaikka ystävyytemme jäi alle kymmenen vuoden mittaiseksi, koimme paljon hyvää. Terveytesi jo heikentyessä pyysit silloin tällöin käymään. Viimeinen tapaamisemme oli Alavudella sairaalassa. Olit jo heikkona, mutta jaksoit vielä jutella. Lähtökutsu saavutti sinut 10.4.
Laina Aho Kuortane