Tämän viikon avausjuttumme on maahanmuuttokoordinaattori Maria Kaijankankaan haastattelu. Päätimme toimituksessa ojentaa naistenpäivän kukkakimpun hänelle, koska hänen tekemänsä työ on Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen takia juuri nyt hyvin ajankohtainen.
Haastattelu on saanut Viiskunnan somessa ihastuneen vastaanoton, joten ilmeisesti valintamme osui oikeaan. Koska maailmassa kuohuu ja perusturvallisuutemme on järkkynyt, tarvitsemme luettavaksemme myös positiivisia ja toivoa herättäviä uutisia, ja Marian haastattelu on juuri sellainen.
Psykoterapeutti Maaret Kallio muistuttaa osuvasti, miten toivo elää aina kolmessa ajassa: menneessä, olemassa olevassa hetkessä ja tulevassa.
Itse saan voimaa siitä, kun ajattelen vuosi sitten kuollutta isoäitiäni, joka viimeiseen asti jaksoi säilyttää positiivisen elämänasenteeseensa kaikista kokemistaan vaikeuksista huolimatta. Ajattelen, että kyllä minäkin jaksan, kun hänkin jaksoi.
Juuri tällä hetkellä voi tuntua hankalalta toteuttaa otsikon sanomaa tai kokea kiitollisuutta, mutta koitetaan silti katsoa ympärillemme ja löytää siitä kaikki se hyvä, joka meille on annettu. Meillä ei ole hätää juuri nyt, olkaamme kiitollisia siitä.
Myös tulevaan meidän on uskottava, jos ei itsemme, niin lastemme tähden. Kuten Martti Luther on viisaasti todennut: ”Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin puuntaimen vielä tänään.”
Aina on jotain tehtävissä. Omilla positiivisilla teoillamme ja ajatuksillamme voimme auttaa paitsi muita, myös itseämme jaksamaan tämän vaikean ja haastavan ajan ylitse.